Tampereella päämajaansa pitävä Lohkare luottaa kitaroiden voimalla etenevään härmärokkiin. Lohkareen viisuista löytyy etsimättä Dr. Feelgoodia - etenkin Alavuden Dr. Feelgood eli Kolmas Nainen on vahvasti hengessä mukana. Varsinkin kun Pauli Hanhiniemi on mukana sanoittajana ja vieläpä laulajana kappaleissa Poikia ei saa herättää sekä Kettu ja kissa. Hanhiniemen vokaalisuoritus nostaakin viisut suorastaan lentoon, todella mainioita roots-paloja Kolmannen Naisen hengessä.

Juurevan menon taustalta on löytävinään myös Mikko Kuustosen/Q.Stonen sekä Havana Blackin ja Gringos Locosin mieleen tuovaa havinaa. Lyriikkapuolen sanaseppoina kunnostautuvat myös Edu Kettunen, Heikki Salo ja Pelle Miljoona. Raamit ovat kunnossa, ehdottomasti. Kitaroissa on puhtia ja rohinaa ja kun bändin taustalta löytyy myös Mikko Löytty, peruskivi on vahva. Ongelmaksi muodostuu lähinnä turhan väritön vokaalisuoritus ja ehkä liiankin Kolmatta Naista seuraava viisumateriaali. Terävät kitarat ovat kuitenkin vahvassa asemassa, kuuntele vaikka mainio Kivet puhukoon ja juurevampi Palaa. Bluesrymistely Tuulensuojaan on makeaa herkkua, kuten myös lyriikaltaan pikimusta Haulikko.

Lohkare on turhaan ladannut levylle peräti 13 viisua. Kymmenen biisiä, reilun neljän minuutin kellotuksina olisi riittänyt aivan mainiosti. Mutta, kitarapainotteisen härmärockin ystäville Lohkare on mainio tuttavuus. Kitaroissa ei sähköä säästellä. Syntikkavapaata härmärytmibluesia.