Miten meni juhannus? Haastoiko kaverin kaveri riitaa? Säälitkö juoppojen naapureiden lapsia? Kysyivätkö vanhemmat sukulaiset taas milloin aiot harrastaa suojaamatonta seksiä?

Lomapainajainen ei kerro lomapainajaisesta, vaan potentiaalisesta sellaisesta, joka kehittyy lämminhenkiseksi lomafantasiaksi. Alkuperäinen nimi Blended ("Sekoitettu") viittaa sisältöön myönteisemmin. Kun loma on jaettava satunnaisten pässien kanssa, tilanne herkästi tulehtuu, mutta tässä leffassa uusista tuttavuuksista tulee tärkeä osa elämän cocktailia. Leskimiehellä on kolme tytärtä. Eronneella naisella on kaksi poikaa. Kun he törmäävät kaupassa ennen lomaa, mies ehdottaa, että hän voisi ostaa tissilehden naisen pojalle, jos nainen ostaa terveyssiteitä hänen tytölleen. Olennainen tuli jo selväksi. Sanoma on päivänselvä. Pidin hölmöstä ja hyväntuulisesta leffasta kovasti, kunnes konfliktin puute alkoi hiertää.

Konflikti on muka se, etteivät Adam Sandlerin ja Drew Barrymoren näyttelemät yksinhuoltajat voi sietää toisiaan pieleen menneiden sokkotreffien vuoksi. Tosiasiassa näiden jo kolmatta kertaa kahdestaan virnistelevien näyttelijöiden kemia ei haihdu, vaikka Sandlerille on kirjoitettu röyhkeitä repliikkejä ja Barrymore kaataa keitot syliinsä yleisön yksinkertaisimpien iloksi. Päähenkilöiden yhteinen tuttava peruu Afrikan matkan, joka on kätevästi suunniteltu seitsemälle. Yksinhuoltajat perivät sen. Kun he nahistelevat jatkossa, kyse ei ole riitelystä, vaan siitä, että heistä on puolivahingossa tullut iso perhe ja he yrittävät jarruttaa.

Afrikassa kerronta pyörii lasten ympärillä. Yksi kestovitsi on se, että Sandlerin vanhempia tyttäriä luullaan pojiksi. Teinitytär on poikatyttö samassa hengessä kuin Keira Knightley, eli toisin sanoen sen ei pitäisi yllättää ketään, että hän näyttää mallilta malliksi puettuna. Keskimmäinen tyttö kuvittelee näkevänsä äitivainaan. Nuorin tyttö leikkii riivattua ja pompottelee aikuisia. Barrymoren vanhempi poika on hobitiksi nimitelty kukkoilija, jonka onanointiharrastus on ongelma Barrymorelle. Nuorempi villi poika kärsii itsetunto-ongelmista. Tilausta on isä- ja äitihahmolle. Nuoret näyttelijät ovat mainioita. Pidin muutamia hetkiä jopa liikuttavina, eikä se ansiokkaasta draamasta johtunut, vaan näyttelijöiden yhteispelistä.

Käsikirjoituksella on muita ansioita varsinkin ensimmäisellä puoliskolla. Elokuvalla ei ole kiire, ja silti pikkunokkelia & pikkutuhmia heittoja ja visuaalista huumoria viljellään sen verran tasaisesti, että pitkittynyt hymyni kävi fyysisesti rasittavaksi. Tarinat etenevät miten sattuu, mutta saavutus on sekin, että kohtalaisen laaja porukka pulmineen esitellään vaivatta. Joitakin katsojia sieppaa vietävästi sellainen halpa kohellus kuin lastenvahdin ampuminen vaahtosammuttimella. Toivottavasti jo luotettava sana "Sandler" karkoittaa heidät. Sarvikuonon uloke on vähällä mennä vaginaan, mutta sitten hahmot vakavoituvat, mutta sitten lihaksia supisteleva pilipalimurjaani ilmestyy taas tanssimaan taustalle - joten ei, yhdessä tyylissä leffa ei pysy. Olen hallittujen tyylikeinojen ystävä, mutta se oli Sekaisin Marista, joka pakotti antamaan kamalat kohtaukset anteeksi silloin kun tarjolla on herttaista hölmöilyä, jolle olen perso.

Elokuva hämmentäisi hetken, mutta jättäisi paremman maun, jos homma paketoitaisiin Sandlerin ja Barrymoren pusuun heti kun Afrikasta on lypsetty haluttu huumori ja eksotiikka. Tylsän viimeisen näytöksen aikana elokuvalla ei ole mitään sanottavaa tai näytettävää, se vain pitkitetysti mukailee romanttisten komedioiden kliseitä. Ahkerammalla ajatustyöllä leffa voisi olla Adamin, Drewin ja ohjaaja Frank Coracin ensimmäisen yhteistyön The Wedding Singerin veroinen. Viiden lapsen kuviot painavat aikuisten suhteen sivuun, mikä on sääli, sillä viisi tällaista sivujuonta voisi olla luova tapa selittää kattavasti, miksi A ja B kuuluvat toisilleen.

Alta löytyvä traileri ei ole hauska eikä herttainen, vaan se on leikattu päin seiniä.