Tahdot siis kohottaa itsetuntoa, muttet viitsi tehdä mitään? No, siksihän ihminen kykenee sadismiin. Iloksesi nätit narsistit kakovat syödessään yrjöpaska-sonninkulli-omeletteja tosi-tv:ssä. Rumemmat narsistit haukkovat henkeä vedettyään puoli litraa Tabascoa YouTubessa. Ammattimaiset Jackass-pojat paitsi juovat spermaa liki suoraan hevosesta, myös polttavat ja lävistävät ruhojaan. Sitten on olemassa vielä sellaisia psykopaattitiimejä kuin Dirty Sanchez, joiden tempaukset ovat siinä mielessä loogisia, että tyypit vaikuttavat samanaikaisesti pyrkivän Helvettiin, ja varmistamaan, että he ovat jo eläessään tottuneet pahimpaan mitä Helvetillä on tarjota.

Fiktiivisessä mustassa komediassa Cheap Thrills - Halvat huvit rikas ketku sanoo suoraan, että häntä kiinnostaa tosi-tv-tyyppinen leikki. Hän houkuttelee kapakasta mukaan kaksi miestä. Aluksi hän testaa jäätä. Läpsäise naista pyllylle, saat pari sataa dollaria? Apinat tottelevat, joten on aika ehdottaa yhä rajumpia asioita. Surullista kyllä, vain yksi tehtävä on edellisessä kappaleessa mainittujen lahjakkuuksien tempauksia synkempi. Jos elokuvan nähtyäsi epäilet väittämää, niin tutki asiaa. Cheap Thrills itsestäänselvästi tahtoo olla satiiri, mutta se on satiirin kuolema, kun sisältö on pinnallista virnistelyä eikä aiheen syvällisestä tuntemuksesta kumpuavaa oivallusta.

Mutta kyllä leffa halpana huvituksena toimii.

Päähenkilö on elämässään epäonnistunut perheellinen kirjoittaja (jännää, miten jotkut keksivät tällaisia hahmoja), joka saa potkut hanttihommista. Dokatessaan hän törmää entiseen kaveriinsa. Kamu on kelmi, mutta ei jännien leikkien järjestäjä, vaan kuumaverinen hemmo, joka yllyttää tarttumaan tilaisuuteen. Halpoja huveja ja sadistisia voimantunteita janoavaa porhoa näyttelee rentoon tyyliinsä David Koechner, joka muistetaan mm. Uutisankkurin sovinistisena urheilutoimittajana. Pösön palkintovaimo näyttää tympääntyneeltä. Mies itsekään ei vaikuta niinkään juonikkaalta kuin ääliömäiseltä uusrikkaalta. Hän perääntyy aina, jos ns. uhrit pelkäävät leikkien menevän liian pitkälle.

Itse en suostuisi mihinkään mistään summasta, mutta tahdoin kyllä samaistua tähän jännitysfantasiaan. Ei ole epärealistista se, kun renttu suostuu kusemaan toisen kintuille parista satasesta. Tilanteen luonteva eskaloituminen on tavoite, mutta kutakuinkin kaikki todelliset, tarinaa edistävät käänteet ovat heikosti perusteltuja. Ennen kuin mitään on tapahtunut, päähenkilö narisee ja tahtoo kotiin, mutta sitten hän yhtäkkiä tarttuukin yhteen vetoon ja vieläpä leveästi hymyillen. Erinäisillä repliikeillä yritetään rakentaa kuva "uhrien" historiasta, mutta en oppinut ymmärtämään mitä he ovat yhdessä tai erikseenkään. Heidän kiristyvät välinsä ovat iso ja ontto osa tarinaa. Loogisin selitys päähenkilön kasvavalle hulluudelle ovat huumeet ja alkoholi, joten kovin jää vaisuksi ajatusleikki. On väärin tehdä väärin. Raha on valtaa ja valta turmeloo. No aijaa.

Leffa toimii väkisinkin jollakin tasolla, paitsi jos olet kiltti saastan vastustaja. Olin kiinnostunut näkemään miten pitkälle irtonaisilla, halpamaisilla tempauksilla viihdyttävä elokuva menee. Kun mielipiteekseni vakiintui se, että leffa on turhan vaisu ja mielikuvitukseton, leffa selvästikin voitti minut sanomallaan - kenelle leffa on vaisu, minulleko, turtuneelle sadistille? Kun elokuva on niin tyhmä, että se on jo fiksu, on mahdollista, että kriitikko kaipaa lomaa. Se mitä yritän sanoa toimii terävämmin mm. kammottavassa Hostel-saagassa, jonka ensimmäisessä trailerissa tuumataan, että "on olemassa paikka, jossa kaikki synkimmät, sairaimmat fantasiasi ovat mahdollisia". Tuollainen mainoslause varmistaa, että elokuvalla on ironinen taso jos sen ylipäätään katsot.