Vaikka arvovaltaisessa lakifirmassa työskentelevä juristi Michael Clayton näyttää George Clooneylta, ei häntä laiteta valamiehistöille valehtelemaan. Clayton on erikoistunut siivoamaan sisäpiirissä tapahtuvia "onnettomuuksia" kaikessa hiljaisuudessa. Keikkaa pukkaa, kun kollega ja ystävä Arthur Edens (Tom Wilkinson), yksi firman korkeimman profiilin lakimiehistä, kehittää itselleen omatunnon hoitaessaan miljardien dollarien joukkokannetta, jossa suurta yhtiötä U-Northia syytetään terveydelle haitallisista maataloustuotteista. Henkisistä ongelmista kärsivä Edens jättää pillerit ottamatta ja kuinka ollakaan, päättää lähteä viuhahtamaan kesken todistajan haastattelun. Clayton saa vastaajaansa viestin, jossa Edens kähisee kuolemanvakavana, kuinka hän on saanut valaistuksen.

Claytonin on laitettava äijä kuriin ja osaltaan tyynnyteltävä vihaista asiakasyhtiötä. Tehtävässä ei auta se, ettei Edens varsinaisesti ole seinähullu, vaan oikeassa siinä, ettei joukkokanne ole perätön – millä ei tietenkään ole mitään merkitystä puolustusasianajajille, muistuttaa Claytonin pomo (Sydney Pollack). Clayton ei ole nuori idealisti tai muutenkaan erityisen motivoitunut, perinteinen, uhrautuvainen elokuvasankari, mutta ajautuu itseään suurempiin kuvioihin pakon edessä. Kyynisten ja kylmäveristen ihmisten keskellä Claytonia itseäänkin kiinnostaa lähinnä ristiretkelle lähteneen kollegan hyvinvointi ja omat ongelmat, päällimmäisenä ravintolan konkurssista kumpuava rahapula.

Michael Clayton on perinteinen, jos ei täysin kaavamainen lakijännäri ilman oikeussaleja. Mielenkiinto pysyy yllä alusta loppuun kiitos sekavan tarinankerronnan – jos niin voi sanoa: monimutkaiseksi juonta ei voi kutsua. Tarinasta pysyy hyvin kärryillä, mutta sen rakenteella leikitellään kevyesti. Katsojan ja henkilöhahmojen välillä myös pidetään yllä tiettyä etäisyyttä, jottei olisi aivan selvää, mitä kukin seuraavaksi tekee. Kokonaisuutena tarina on jotain, jonka hyvinkin suurella todennäköisyydellä näkee jos jaksaa televisionsa avata. Korkeat tuotantoarvot ja koko tekijäköörin ammattitaito nostavat elokuvan Matlock-uusintoja arvokkaammaksi viihteeksi. Muun muassa Medusa-trilogian käsikirjoituksista vastannut Tony Gilroy yllättää positiivisesti sekä kirjoittajana että ohjaajana.

Vaikkakin etäisiä, hahmoissa on tusinajännäriä enemmän syvyyttä. Kolme tärkeintä näyttelijää suoriutuvat hienosti rooliensa eri puolista. Lähes aina (muulloin kuin Batmanina) vakuuttava George Clooney paitsi esittelee karismaattisen filmitähden peruselkeitään, onnistuu näyttämään välillä ihmiseltäkin. Claytonilla olisi ongelmia yhden elokuvan tarpeiksi, vaikka myrkkyfirma pitäisi pelinsä puhtaana. Sysipaha korporaatio pysyy kaiken kaikkiaan etäisenä, mutta sen edustaja, aina mainion Tilda Swintonin hahmo, tuo mukaan jännitteiden kannalta mielenkiintoisen näkökulman. Ilman Tom Wilkinsonin kiihkeää raivoa osa jännitteistä saattaisi jäädä muodostumatta.

Halpa, mutta asiaankuuluvan jännä loppuratkaisu jättää hyvän maun suuhun: katsojan ei tarvitse pelätä, että jokin olisi jäänyt kovassa informaatiotulvassa ymmärtämättä. Michael Claytonissa tuskin on ensimmäistäkään vikaa, ellei viaksi laske sitä, ettei kyseessä ole maailmaa parantava viiden tähden huippuleffa, jonka muistaisi vielä seuraavana päivänäkin. Kyseessä on sujuva kaksituntinen niille jännitysviihteen ystäville, jotka eivät tahdo jättää aivoja narikkaan.