Bändien debyyttialbumit ovat monesti varsin mielenkiintoista kuultavaa. Usein niissä on kuultavissa enemmän alkuaikojen vilpitöntä innostusta kuin loppuun asti mietittyjä ratkaisuja. Toisinaan sitä taas törmää paketteihin, jotka ovat jotakuinkin valmiita heti alusta lähtien. Kumpaa mahtaa edustaa kotimainen United Underworld?

Vuonna 1999 perustettu pumppu vääntää raskasta englanninkielistä rokkia ja melodista metallia varsin asiallisella antaumuksella. Bändin jäsenistö on muuttunut vuosien varrella jonkin verran, mutta tuntuisi nyt jalostuneen varsin toimivaksi kokoonpanoksi. Vokalistin virkaa suorastaan erinomaisesti toimittava Ville Tuomi tunnetaan myös Suburban Triben riveistä. Tuomen äänityöskentely on kiitettävän monipuolista ja taidokasta, vaikkakaan ei kaiken aikaa kauhean omaperäistä. Välillä Ville onnistuu kuulostamaan erehdyttävästi James Hetfieldiltä, välillä taas Faith No More-aikaiselta Mike Pattonilta, mikä on sinänsä vaikea nähdä kovin pahana moitteena.

Bändinä Unshackled tuo mieleen raaimmillaan Sepulturan, hempeimmillään jo äsken mainitsemani Faith No Moren, mutta ei oikein onnistu kuulostamaan miltään, mitä ei olisi aiemmin tehty. Toisaalta se, mikä omaperäisyyden puutteessa hävitäänkin, paikataan hyvin pian valtavalla energialla, mitä Unshackled suorastaan pursuaa. Ongelmat eivät valitettavasti lopu vielä siihenkään. Vielä neljännenkään kuuntelukerran jälkeen en muista levyltä yhtä yksittäistä kappaletta. Kokonaisuutena albumista jää ihan kohtuullinen maku suuhun ja sen jaksaa kuunnella alusta loppuun ilman isompaa väsymyksen tunnetta, mutta tasapaksuus uhkaa aiheuttaa levyn unohtumisen levy-hyllyyn pölyttymään. Mikään kappaleista ei vain erotu erityisesti edukseen.

United Underworldin jäsenet ovat selkeästi alansa ammattilaisia ja osaavat kyllä hommansa, mutta bändin biiseihin kaivattaisiin selkeästi enemmän koukkupotkua ja omaperäisyyttä, jos tässä jonkinlaista kaupallista menestystä ollaan hakemassa.