Sinfoniametallisti Within Temptation on kuudennella albumillaan pöyhkeässä iskussa. Tottahan bändin sinfoniahuminalla buustattu melodinen goottimetalli on aina toiminut makeasti mutta nyt bändillä on heittää törkeän tarttuvaa pop-koukkua lähes jokaiseen siivuun. Vahvan sävellystyön lisäksi albumi yllättää reilulla nipulla vierailevia vokalisteja.

Allekirjoittanut ei suuremmin innostunut And we run -kappaleen räpätyksistä, jotka irtoavat (osaavalla otteella tosin) Xzibit suusta. Varsinaista hekuman huippua kuullaan liimapaperin lailla tarttuvan Paradise (What about us?) -siivun kohdalla, Tarja Turusen vokaaliapu on kuin bensaa jo valmiiksi riehuviin liekkeihin. Abba-metallin ehkä paras näyttö on Amaranthe-tyyppinen Dangerous, jossa ääneen pääsee Killswitch Engage -tuttu Howard Jones. Jonesin äänelle olisi voinut antaa enemmän tilaa, sillä miehen vierailusta irtoaa selkeästi lisä-arvoa.

Jos Tarja Turusen majesteettinen suoritus tyhjentää kerralla pajatson, Within Temptation onnistuu myös loppulevyn osalta työstämään maittavaa popmetallia. Mutta, kokonaisuus ei kuitenkaan aiheuta hurmioitunutta sokerihumalaa. Esimerkkinä vaikkapa mainio Amaranthe, Hydra ei yllä vastaavaan kevytmetallihumalaan. Onko syynä biisijärjestys vai kovin täyteen ahdettu soundi...paikoin levy vaikuttaa turhan kiireiseltä. Introja, välipaloja, kevennyksiä tulee ikävä. Within Temptation ei ole Nightwish - viisuun käydään käsiksi paikoin turhankin suoraviivaisesti. Rikkaammilla sovituksilla kappaleisiin saataisiin lisää ilmettä.

Hydra on kuitenkin mainio melodisen popmetallin paketti. Vierailijoista irtoaa lisä-arvoa ja kun kappalemateriaali on ensiluokkaista, Within Temptation lyö pöytään yhden uransa kirkkaimmista viihdetimanteista. Hydra on omassa genressään todellinen muotovalio.