Uli uli uli uli uh huh huu! Uli uli uli uli uh huh huu! Siinä oli ennusteeni lukijapalautteen sävystä.

Kummeli V on uusi, ratkaisevasti huonompi Kummeli Stories. Vaikka sketsin idea olisi ryyppäys ja pulisongit, tämä on vasta puolitotuus. Storiesin jääkiekkosketsi on klassista Kummeli-huumoria. Kun valmentaja vetää kännit, hän tekee sen salassa. Paljastumisen riski lisää jännitteitä. Ainoastaan valikoidut hahmot irvistelevät, joten on selvää, mikä on normaalia ja mikä omituista tarinan sisäisessä maailmassa. Valmentaja puhuu tankeroenglantia amerikkalaisen vahvistuksen kanssa, koska amerikkalainen vahvistus on amerikkalainen. Onnistuneen musiikin säestämänä tapahtumat etenevät liukkaasti kohti sketsin lopetusta: valmentaja yrjöää. Mikä oli hyvää? Maailmanrakennus.

Elokuvassa Kummeli V pulisonkimies ryyppää ja huutaa ja pieree ja takoo rumpuja. Vain hetken tarina vaikuttaa tarinalta. Huutava juoppo on kesämökin isännän vanha kaveri, emäntää ketuttaa ja tällaistahan elämässäkin tapahtuu. Vaatimukset on tarkoitus pitää matalalla, mutta jopa Kummeli-sketsiin kuuluu päätös. Teoriassa irralliset tarinat sidotaan yhteen tiiviimmin kuin Stories teki, mutta käytännössä tarinat loppuvat kesken esiteltyään seuraavan tarinan. Tämä on hyvin turhauttavaa.

Rumpalijuopon ja kärttyvaimon konflikti ei kärjisty, vaan muiden tarinoiden hahmot ilmestyvät paikalle ja se oli siinä. Nyt leffa kertookin mammanpoikajengistä, joka suuttuu kyläkaupalle. He suunnittelevat ryöstöä - kunnes seuraavan tarinan hahmo ilmestyy kertomaan mitä jätettiin näyttämättä. Optimisti tuumii, että kummeleilla on huono päivä, mutta pahoin pelkään, että he yrittävät tosissaan. Mukana on se parempi ohjaaja, jollaista toivoin porukan perhe-elokuvan Herra Heinämäki ja Leijonatuuliviiri arvostelussa, mutta Aleksi Mäkelä ei nosta Possu ja Kärpänen -sketsin isiä lähellekään keskinkertaisen mutta nykyaikaisen kansanviihteensä tasoa. En olisi uskonut, että Mäkelä haastaa 80-luvun kotimaiset komediat järjen musertavassa paskuudessa.

Heikki Silvennoinen näyttelee mm. panomiestä, joka hymisee "heh heh" -tyyliin, koska hän saa aina kaikki naiset. Vain tämän jutun aion muistaa. Kummeleilla on oma tyylinsä. Hahmot ovat luusereita, mutta olipa kyse huutajista, sössöttäjistä tai ylitseampuvasti puetuista puunaamoista, onnistuneet hemmot ovat aina sympaattisia. Panomies olisi osuma, jos myös hänelle suuttuvat miehet olisivat kummelihahmoja (tai tavallisia ihmisiä). Panomiesjahtiin lähtevät kikattaen ja pyssyt paukkuen Körmy-tyyliin virnistelevä Heikki Kinnunen, sietämättömästi yli vetävä Jukka Rasila ja kumppanit. Heihin verrattuna panomies on normaali. Vastakkainasettelun on komediassa onnistuttava. Vain valikoidut koomikot kuten perushuonon Kummeli Alivuokralaisen luontevasti aggressiivinen Mikko Kivinen tuovat jotakin käyttökelpoista Kummeli-puuroon.

Kummeleiden tieteisfantasia kuulostaa vaihtelulta? Yksi episodeista ei parodioi sellaisia, vaan sellaisten tekemistä, ikään kuin porukalla olisi auktoriteettia edes pieraista edes mockbustereiden (TransMorphers, Age of the Hobbits) suuntaan. Tekijät vaikuttavat parodioivan ennakkoluulojaan. Tympeän ohjaajan ohjailema "Excalibur IV" kertoo miekkamiehestä, joka hakkaa porukkaa ja puhuu englantia samaan köyhään tyyliin kuin kummelit yleensäkin, myös muissa episodeissa. Kummelit ovat rikastuttaneet maamme kieltä ja kulttuuria. Kun menneitä mietin, mieleen muistuu heti kuka entinen kuoma imitoi parhaiten Jukka Emil Vanajaa tai panomiehen tasoisia hahmoja ja missä porukassa mikäkin hokema oli hitti. Kummelit takuulla tietävät hokemiensa suosion, mutta vinkkiä ei ole ymmärretty, vaan ainoa biisikin on englanninkielinen.

Ja muistakaa: vaikka minä joku turha huumorintajuton snobi nössö homo olisinkin, ei minulle sitä itselle tarvitse kertoa. Nahkapuku puristaa pallia, tämä ei ole taivaallista rallia.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa