Funeral doom/death-orkesteri My Shameful julkaisi edellisen albuminsa vuonna 2008. "Rest in peace" ei sovi My Shamefulin olemukseen. Bändi nousee montusta vihaisempana kuin koskaan. My Shameful heittää tulille koko osaamisensa kirjon - tienvarsiojassa rypevää hautajaissaattoa, aggressiivista vihadoomia, kuolonhenkistä raskautta ja ambient-huuruissa rypevää epätoivoa. Ainoastaan vauhdissa säästellään. My Shameful on tunneskaalan perusteella ahtanut itsensä pimeään ja epätoivoiseen paikkaan. Soundeihin on vielä saatu raskauden lisäksi erottelevaa selkeyttä ja varsinkin ambient-suhinat tuovat kokonaisuuteen ripauksen arvoituksellisuutta.

My Shameful ei ole jokapojan metallitrippi. Toivottomuuden ja väkivaltaisen raastamisen taakkaa raahataan hartaasti. Vihadoom kertokoon materiaalista kaiken oleellisen. Etsimättä mieleen tulee mainio hautajaissaattoporukka Evoken. Reilummin mustaa tunnelmaa ja ambient-huuruja hengittävät hetket vertautuvat kotimaiseen Colosseumiin. Ehkä juuri ylitsepursuava alakulo on levyn korviinpistävin elementti.

11 minuutin mittaan ehtivä Sick of all this weakness on harmauden eri sävyissään pysäyttävä kokemus. Lamaannuttava epätoivon valitusvirsi This is the last stand puristaa miehestä ihmisyyden viimeisiä pisaroita. Frozen soil tyrkyttää death metal -faneille suurimmat hekuman hetket.

On selvää, että My Shamefulin vihadoom jää vain pienen ryhmän korvakarkiksi. Penance on takuuvarmasti albumi, josta löytyvät tarvittavat epätoivon ja synkkämielisyyden värisävyt alan harrastajille. Muille suositellaan vähemmän kohtalokkaita säveliä.