Jaakko Laitinen & Väärä Raha ei lähde Balkania edemmäs kalareissulle. Kokoonpanon kolmas albumi jalostaa Balkan-iskelmän lopulliseen iskuunsa. Mukana on ripauksen reippaampaa Hortto Kaalo -menoa ja Balkan-muistumiin on saatu lisää autenttista värinää. Trumpetti ja buzuki ovat vahvasti äänessä ja parhaimmat hetket omaavat tukevan kansainvälisen leiman. Laitinen & Väärä Raha ovat selvemmin matkalla vientituotteeksi.

Tottahan kokoonpanossa on edelleen vahva kotimaisten tanssilavojan kaiku. Bändin tangontaivutukset suuntautuvat kuitenkin selvästi Balkanin suuntaan. Paikoin Laitinen & Väärä Raha intoutuu kapakka-ja haitarijatsin lokeroon. Ja mikä parasta, meno on ripeän notkeaa ilman jarruttavaa murheessa rypemistä. Tottahan tunteet ja eleet ovat suuria - kuin vanhoissa Tauno Palo -leffoissa mutta Laitisen & Väärän Rahan otteista ei ole aistittavissa epäkunnioittavaa virnuilua. Kiertolaisen sydän puhuu totta, ainakin sen lyhyen hetken!

Esimerkkinä voi suositella hikisen kiihkeää "serbialaista evergreeniä" Kiviset tiet, joka on niin syvällä romanimusiikin ja Balkanin mustassa mullassa että ainoastaan esityskieli toimii erottavana tekijänä. Kuollut rakkaus etenee paksulla poljennolla, torvet tötteröllä. Kiidä troikka kiirehtii melkeinpä riehakkaissa tunnelmissa. Suuren maailman markkinoille lähestyy jo Kreikan kulmia, kuitenkin suomalaisen jätkän asenteella.

Jaakko Laitinen & Väärä Raha kansainvälistyy vauhdilla. Liekö bändistä kohta enää havaintoa kotimaan keikkalavoilla, iso maailma vie Laitisen mukanaan?