Mies joka antoi (Delivery Man) on romuluisin purkkaviritelmä, jolle olen vähään aikaan itkenyt. Vince Vaughn on David, joka saa tietää olevansa 533 lapsen isä. Nuoruudessaan hän laukoi ahkerasti spermapankissa, joten on turha yllättyä, kun lapsia on lähes yhtä monta kuin luovutuksia. Pikkuisenkin tuhmuuden ystävät tulevat pettymään. "Särmää" esiintyy lähinnä ensi minuuteilla, kun herra amerikkalainen komediahahmo ilmoittaa käyttävänsä kannabista. Harvassa ovat kiltitkin vitsit. Draamaksi leffa on liian luonnosteltu, joten ehkäpä lajityyppi on iso hali.

Osa lapsista yrittää oikeusteitse selvittää Davidin henkilöllisyyden. David jättää puolustuksen epäonniselle juristikaverilleen ja ryhtyy soluttautumispuuhiin. Hän tutustuu muutamiin lapsiinsa ja tarpeen tullen auttaa heitä. Hänen pohtiessaan, voisiko hän ryhtyä suvun suojelusenkeliksi, idea kuulostaa pöhköltä ja herttaiselta ja vaikkapa tv-sarjan arvoiselta, mutta se jää keskoseksi. Adoptioisäksi tekeytymällä David pääsee osaksi lapsilaumansa kokouksiakin. Tapahtumasarja on mutkaton ja merkittävistä käänteistä vapaa, joten leffa koettaa nostaa panoksia sivujuonilla, jotka kytkeytyvät kokonaisuuteen vain sillä purukumilla.

David on hyväsydäminen hösöttäjä. Tyttöystävä on pieniin päin ja David innostuu, mutta nainen ei luota hänen kypsyyteensä. David lupaa muuttua. Jokainen varmasti tunnistaa draaman mahdollisuudet? Merkittävä osa Davidin runkkaushistoriaa on juuri palannut vainoamaan häntä. Hän ei kehtaa kertoa asiasta naiselle, jonka kanssa hän ei ehdi viettää aikaa, koska hänellä on kiire fiilistellä koeputkikakaroiden kanssa, mikä opettaa hänelle vastuullisuutta. Juu ei. Elokuva ei tunnista draaman mahdollisuuksia. Tyttöystävä unohtuu täysin. Davidista on tulossa pienen lapsen isä jotta ymmärtäisimme mitä varten hän treenaa.

Olen usein maininnut Raamatun kohdan, jossa väitetään lähimmäisen olevan se joka lähimmäiseksi otetaan. Toisista välittäminen on aina positiivista, mutta hitusen nostelin kulmia kun elokuva intti, että Davidilla on biologisen siteen vuoksi velvollisuus ajatella satoja lapsiaan aitoina perheenjäseninä. David itsekin fiilistelee, että veljet ja siskot ovat nyt löytäneet toisensa, mikä olisi kauniimpi huomio elokuvassa, joka ei määrittele yhteenkuuluvuuden tunnetta verisukulaisuuden kautta. Moni kasvatti-isä on oikeampi isä kuin David, eikö? En pidä hyvänä ajatuksena sitä, että monisataapäisen klaanin sosiaalinen elämä tulee lähiaikoina koostumaan "aitoihin perheenjäseniin" tutustumisesta. Oletko kuullut ilmiöstä geneettinen seksuaalinen viehätys?

Ja niin. Sivujuoni Davidin veloista on olemassa vain jotta hän joutuisi päättämään jotakin. Toki tilanne häntä hämmentää, mutta kun hän vauhtiin pääsee, hänellä on kivaa. Häntä ylistetään hienoksi mieheksi. Konflikti oli mikä? Tuskin mikään. Leffa on kiltti ja hitusen suloinen. Sarkasmi on laihaa. Vaughn on mukava naiivina pöllönä. Kaveria näyttelevä Chris Pratt on nallukka, joka ruikuttaa, mutta antaa pentujen kiipeillä päällään. Davidin lapsiin lukeutuu narkkari ja vammainen. Taas halaillaan. Jos lukija itse on sillä kannalla, että elokuva on mukava ja liikuttava, tai näkee teoksen nolona sontaläjänä, niin sitähän minä juuri yritin sanoa.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa