Seppo Alvari on julkaissut viidennen studioalbuminsa parin vuoden levytystauon jälkeen. Edellinen albumi Matka On Mun Määränpää oli lupauksia herättävä askel outlaw-iskelmästä kantrin pariin. Tuolla levyllä biisintekijöitä oli useampia. Dollariviisuilla lauluntekijän paikan on saanut vain ja ainoastaan aiemmillakin levyillä kynäillyt ja säveltänyt Marko Haavisto. Ratkaisu on oikea sillä uutukainen on edeltäjäänsä tasaisempi kokonaisuus. Rosoisuutta on tullut ripaus lisää ja lyriikoihin on saatu enemmän otetta ja suorapuheisuutta. Hyvin paljon Haaviston omilta levytyksiltähän tämä kuulostaa. Varsinkin kun mies vierailee laulamassa albumin päättävässä mainiossa ihmiselämän tutkielmassa Lähdönaika.

Dollariviisut sisältää kaksitoista kappaletta suomalaista mielenmaisemaa kuvaavaa kantri-iskelmää. Levy siis päättyy hyvin ja niin se myös alkaa. Rokkibändi tarinoi mainiosti kaverusten illanvietosta. Kappale sisältää myös aivan upeaa lyriikkaa:

”…porttikongiin virtsani liritän - nousee, seisoo hetken, sitten taipuu lauluni, jonka yöhön viritän”

Muita minua miellyttäviä biisejä olivat Etsintäkuulutus, Metsätiellä sekä lapsuuden leikeistä kertova Riihen taakse. Muutama ohilyöntikin Haavistolle on sattunut. Biisintekijän menneisyydestä muistuttaa Baddingin bravuuri Aamuöiseen sateeseen. Dollariviisuilla kappaleen suomennos kuullaan muuten ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan. Aiemmista levytyksistä on puuttunut yksi suomennettu säkeistö. Huolimatta Alvarin miellyttävästä ulosannista on tämä klassikko turhan kova pala purtavaksi eikä saavuta sitä intensiteettiä kuin mitä toivoisi.

Parhaimmillaan Seppo Alvarin uutuudelta löytyy sitä kaihoa ja sisintä liikuttavaa tunnetta jota kaipaa. Valitettavan usein tunnelma jää kuitenkin puolitiehen. Olen aina pitänyt Alvarin lauluäänestä joka sopii hyvin tämänkaltaiseen musiikkiin. Soitannollisesti levy on hienon kuuloista. Bändi veivaa tyylillä ja taidolla. Seppo itse on palannut Trio Niskalaukaus- aikojen tapaan rumpujen taakse. Vierailijoita tällä levyllä ei todella ole liikaa. Metsätiellä Alvarin kanssa duetoi kaunisääninen Johanna. Dollariviisut on taas askel eteenpäin. Haaviston ja Seppo Alvarin yhteistyö tuntuu toimivan. Arvioidessani tätä edellistä levyä totesin, että seuraava levytys on varmasti hyvä albumi. Sitä se onkin mutta vielä parempaa odotellessa.

Petri Kipinä