Italialainen Alexander Nunziati on 1990-luvun alkuvuosista lähtien työstänyt Lordimaisella intohimolla vampyyrimetalliaan - Lord Vampyr on jälleen teroittanut kulmahampaansa uuden Gothika Vampyrika Heretika -julkaisun myötä. Lord Vampyrin ehkä tunnetuin orkesteri, sinfonista goottibläkkistä veivannut Theatres des Vampires, pysyy edelleen arkussa mutta tuore sysimusta tekele tarjoilee hyvinkin vastaavia tunnelmia. Tosin Cradle Of Filth lipuu yhä kauemmas - Lord Vampyr asettuu selkeämmin goottimetallin lokeroon, tosin sinfonisen black metallin linjat ovat havaittavissa mutta suhteellisen verettömät.

Lord Vampyr rakastaa vampyyrien lisäksi tumman tunnelman luontia. Mukana on myös reipasta syntikkaa ja poppimetallin poljentoa. Lamia-kappaleen kohdalla mieleen tulee hetkittäin perverssi vertaus Army Of Loversista jyystämässä bläkkiscoveria. Lord Vampyr ei siis ole hiekkalaatikon vihaisin pingviininaama. Toisaalta kuuntele vaikka vimmaisempi The night chronicles pt 1, joka sekin sössitään laiskalla pianonpimputuksella ja taustalla henkäilevillä persoonattomilla orkesterikuvioilla.

'Til dawn on jo laiskaa HIM meets The 69 Eyes -kuviokelluntaa. The ghost aloittaa yliäänihakkuulla mutta jostain syystä Lord Vampyr jää työstämään siistiä euroviisubläkkistä. Jotta ylitsepursuava metallisävytteinen humppashow olisi täydellinen, pyörittää Lord Vampyr uusiksi vielä Pet Shop Boysin It' a sin -ikihitin. Laimeaa, suorastaan syntisen huono ratkaisu.

Kiekon paras veto, albumin nimibiisi, säteilee sivulauseissa myötähäpeän puolelle kääntyvää yliyrittämisen ja kaverilta lainaamisen auraa. Lord Vampyr osoittautuu loppupeleissä todelliseksi kliseisyyden ja kaverilainojen mustaksi aukoksi. Ainakin allekirjoittaneen korvissa orkesterin uskottavuus on heikoissa kantimissa. Muutamista hyvistä hetkistä huolimatta bändin siistitty ja monesta lähteestä lainattu ulkomuoto menee jo pyllistyksen puolelle.