The Counselor
Ensi-ilta: | 15.11.2013 |
Genre: | Rikos, Trilleri |
Ikäraja: | 16 |
Michael Fassbender näyttelee huumebisneksiin sotkeutunutta asianajajaa. Häntä kutsutaan asianajajaksi. Koko ajan. Counselor voidaan kääntää myös muotoon neuvonantaja, joten ymmärrät kai ironian, kun se on neuvonantaja, jota kaikki neuvovat. Javier Bardemin ja Brad Pittin näyttelemät epämääräiset pelimiehet varoittelevat, ettei herra tiedosta mikä on tilanne. Fassbender on nappivalinta mieheksi, jonka leveä hymy ilmaisee huolettomuutta, mutta jonka tietty virallisuus vihjaa, ettei hän ole sisäistänyt elämää veitsenterällä yhtä hyvin kuin rennommat kollegat.
Pidin vihjailuvaiheesta. Kun puheeksi tuli muuan tappokeino, kuvittelin puhujan esittävän selkeän vertauskuvan kokonaistilanteesta, jossa Fassbender kenties jo on. Ehkä hän niin teki, mutta samalla tämä oli yksi turhauttavan kirjaimellisista ennustuksista. Elokuva tahtookin sanoa, ettei näillä hahmoilla ole oikeutta yllättyä, kun tosiasiat ovat selkeästi edessä, mutta ei selkeyden tarvitse tuntua siltä kuin hahmot siteeraisivat käsikirjoituksen loppupuolta. Yksityiskohtien kylväminen ajoissa on klassista kerrontaa, mutta tässä tapauksessa leffa aliarvioi katsojaa liialla läpinäkyvyydellä.
Vihjailuvaiheet tapaavat filmeissä toimia. Ajatus on vapaa. Fassbenderillä on seksikäs Penélope Cruz. Bardemilla on kylmä narttu Cameron Diaz. Elämä on laiffia. Sekstaillaan, hankitaan timantteja ja klubi. Bardem on alkupuolella kiinnostavan ällöttävä huru-ukko, jossa näin potentiaalia siinä missä Bardemin lähes yhtä kesken jäävässä Skyfall-hahmossa vuosi sitten. Keskusteluissa on mustaa huumoria. Näyttely on rikasta hetkittäin. Diaz ei ole likimainkaan riittävän taitava nostaakseen manipuloivan nartun tasolle jolla esim. Bardem on vaivatta, mutta pidän Diazista elokuvatähtenä ja rooli on hänelle tervetullut irtiotto.
Tarkemmin ajatellen oudoin, Diazin seksitemppuja käsittelevä monologi on kaukana itsevarmasta ja vangitsevasta tyylistä, jolla Quentin Tarantinon hahmot höpisevät ulos hilpeät juttunsa. Tarkemmin ajatellen touhussa on minimaalisesti mitään aitoa, mitä pureksia. Fassbender tunteilee Cruzin kanssa ja yksinään, mutta useimmat keskustelut ovat sävyltään kohteliaan persoonattomia ja usein toinen osapuoli vain kuuntelee. Lopulta täytyy kysyä, onko tämä elokuva vai kommenttiraita? Vuolaasti kehuttu Menetetty maa kuulemma piti ymmärtää. Ja kraaterin karvamarjat. Menetetty maa selitti itsensä, sai Oscarin ja nyt sama temppu yritetään toistaa ilman Coenin veljeksiä. Ridley Scott rajaa Diazin takapuolen osaavasti kaksikin kertaa ja toteuttaa iskevästi pari raakaa hetkeä, mutta jälleen herää ajatus, että hänen Akilleen kantapäänsä on käsikirjoitusten valikoiminen ellei jopa lukutaidon puute.
Selittelyt alustavat vain masentunutta saarnaa. Meksikossa raivoaa verinen huumesota ja Yhdysvalloissa ummistetaan silmät. Monologeista voi poimia sellaista sanomaa, että kaikki jotka ovat mukana (myös asiakkaat) ovat yhtä syyllisiä ja ehkä kannattaisi vain rakastella puolisoa, jos se tosiaan on tärkein asia maailmassa. Elokuva ei ole kiinnostunut käytännöstä - edes siitä mitä päähenkilöt tekevät ei juuri puhuta -, vaan selkeästä selittelystä ja filosofisesta selittelystä. Muistatko, kun kutsuin Diazin hahmoa nartuksi? Hänellä on leopardikuviotatuointeja, kultaa kulmahampaissa jotta ne rinnastuisivat petojen pidempiin sellaisiin ja lemmikkileopardeja. Edes "narttu" ei ole tulkintani. Hän on petoeläinnarttu. Jos sanoisin, että jopa huumekauppiaiden kannattaa varoa seksuaalisesti aktiivisia furryja, sitten lipsuisimme ehkä jo tulkinnan puolelle.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (2 viestiä)
Rekisteröitynyt 03.08.2011
16.11.2013 klo 20.08 2
18.11.2013 klo 17.35
Kirjoita kommentti