Etana tahtoo olla kilpa-ajaja. Rotta tahtoo olla kokki. Hyttynen tahtoo olla Elvis. Karhu tahtoo olla siideri. Kriitikko tahtoo olla kirjailija. Yksikään unelma ei ole liian suuri, eikä yksikään unelmoija ole liian pieni, jos putoat pää edellä radioaktiiviseen jätteeseen ja vietät loppuikäsi koomassa unelmoiden jatkossa ihan vapaasti.

Turbo kertoo siitä etanasta. Moderneja videopelihahmoja alkeellisemmilta näyttävät mutta Discomatoja söpömmät limasillit touhuavat ahkerina tomaattipuskissa. Yksi heistä, Theo, fanittaa Nascar-kisoja. Vauhdin jano altistaa hänet onnettomuuksille. Yksi vähältä piti -tilanteista päättyy Spider-Man-tyyppisesti: Theosta tulee maailman nopein etana Turbo. Hänestä voisi tulla kansansa linnuilta pelastava supersankari, mutta hän päättää tavoitella itsekästä unelmaa... toimien itse omana autonaan.

Kyseessä on Rottatouillen tärähtänyt halpaversio. Päähenkilö esitellään harhaisena hösöttäjänä, joka aiheuttaa harmia velipojallekin. Kun hän halutut kyvyt vahingossa saa, hän myös löytää kavereita, jotka auttavat hänet kisoihin. Hän ei opi mitään, hän ei kehity, hän ei ansaitse. Kisojen aikana hänen on peräti oivallettava, että nyt on tosi kyseessä. Jos voitat Kenosta sata tonnia, mutta olet unohtanut Veikkauksen salasanan, muista että nyt on tosi kyseessä! Pistä Rocky-musiikkia soimaan. Eye of the Tiger soi Turbon aikana, koska vähemmän kuluneen biisin fiiliksien allekirjoitus olisi vaatinut muun muassa yhä olemassa olevat korvat.

Turbo on animaatioita aivan liian nopealla tahdilla suoltavan DreamWorksin liukuhihnatuotanto, mikä ei tarkoita etteikö tekijöillä olisi energiaa. Jos studiopomo nostaa hatusta kaksi lappua ja toisessa lukee etana ja toisessa Nascar, aukkojen täydentäminen nopeasti voi olla hauska keikka. Ratkaisu on niinkin vaivaton kuin hölmö tacokokki. Kokki on kehitellyt tyhmiä mainoskampanjoita ja vapaa-ajalla hän harrastaa tavallisten etanoiden lyllerryskisoja. On siis loogista, ettei Turbon tarvitse kuin nyökätä Nascar-kisojen suuntaan ja pian köyhän lähiön yritykset ymmärtävät etanan sponsoroinnin olevan mahdollisuus.

Kova vauhti ja hyppysellinen "toden tuntua" auttavat hulluutta menemään täydestä. Kuolema ja konkurssi ovat uhkia tässä maailmassa, eikä etanaa kisoihin automaattisesti hyväksytä. Tarina ei teeskentele olevansa fiksu, vaan järjettömät irtovitsit kuten se, että Turbo saa supernopeuden ohella ajovalot silmiinsä ja radion päähänsä, luovat rentoa tunnelmaa. Anarkia on samaa sorttia kuin muissakin DreamWorksin viime vuosien töissä: sääli ettei jokainen pätkä ole yhtä kiihkeän kajahtanut kuin Madagascar 3. Esimerkiksi kilpailijoiden Monsterit – yliopisto ja Itse ilkimys 2 ovat niin mielikuvituksettomia ja hitaita (loputtomasti törmäilykisoja... loputtomasti ravintolakohtauksia...), että ehdin märehtiä jokaisen riskittömän vitsin kehnoutta. Tarinat ovat ihan yhtä onnettomia tarinoina.

Luonnostelmallisuus käy rasitteeksi varsinaisten kisojen eli viimeisen kolmanneksen aikana. On vaatinut huumorintajua perustella, miksi etana päätyy ajamaan ympyrää pari sataa kierrosta, mutta mitäs nyt? Turbo osaa ohittaa kisakumppaneita menemällä heidän alitseen. Haukotus. DreamWorksin edellinen työ Croodit ei myöskään löytänyt fiksua tapaa huipentua, mutta ainakin yksi hahmo taisi oppia jotakin, ehkä. Turbo on jos ei muuta, niin asiallinen pilotti tulevalle animaatiosarjalle Turbo: F.A.S.T. Kakaroille kelpaa.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa