Kun kokoonpanossa on miehiä orkestereista kuten The Sugarrush, Montevideo ja The Pansies, genrelokeron on pakko ainakin sivuta powerpopin karsinaa. The Lieblings on hyvinkin perinnetietoista ja osin jopa kaavamaista powerpopitusta. Toimivaa, aurinkoista ja tarttuvaa mutta moneen kertaan kierrätettyä. Perusvarmaa.

The Lieblings on selvästi The Sugarrushia aikuisempi versio. Bändin surinapop nojaa vahvasti The Posies ja The Lemonheads -akselille ja varsinkin kiekon aloittava särohattara It's all gonna fall ja sitä seuraava Girl drummer U.S.A. jättävät bändistä armottoman osaavan jälkimaun. Romance kills on hieman alavireisempi mutta ah niin tunteeseen pakahtuvan ihanaa säröpoppia - kitara kirskuu armottoman "heleästi".

Allekirjoittaneen suosikiksi nousi perinnetietoinen She motorway, jossa on mukavasti potkua ja tekemisen meininkiä. Myös Thursday kuulostaa kovin tutulta ja päiväys asettuu reilun vuosikymmenen taakse. Hieman yllättäenkin voi todeta ettei The Lieblings hyydy eikä alita aitaa missään vaiheessa vaikka riskinottokerroin hipoo laminaattia. Nostalgista, kyllä. Voimapoppia ja särisevää lankkua, kyllä. Reipasta ja sydämellistä, kyllä. The Lieblingsin eväät ovat tuttuja ja nopeasti syötyjä mutta allekirjoittaneelle maistui mainiosti. Jatkossa olisi mukava saada myös piristävää jälkiruokaa.