Rakastan Richard Curtisia ohjaajana (Rakkautta vain, Merirosvoradio) ja kirjoittajana (Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill), joten ajatus siitä että hän on alkoholisoitunut tai sairastunut Alzheimerin tautiin tekee minut surulliseksi. Kukaties, kun tuottaja pyysi häntä palaamaan duuniin, hän vastasi (hik) if you buy me a drinkh I whill. Kuvaukset alkoivat heti maanantaina ilman käsikirjoitusta. Kun tuottajalle leffaa Oli aikakin (About Time) esiteltiin, hän myhäili, että hahmot ovat klassista Curtisia ja... Tuottaja vilkaisi kelloa. Hän tajusi, että 52 minuutin leffa tuntui kestävän kaksi tuntia vain koska tarina puuttuu. Curtis vastasi (hik) oh bloody hell, for fucks sake! Curtis päätti korjata elokuvan lisäämällä siihen kaikki poistetut ja vaihtoehtoiset kohtaukset ja kuvaamalla 7 minuuttia uutta materiaalia, jossa selitetään, miksi mukana on vaihtoehtoisia kohtauksia: päähenkilö osaa matkustaa ajassa...! TIRSK! (HIK!)

Domhnall Gleeson näyttää Ron Weasleyn veljeltä koska hän on yksi niistä. Hän näyttelee tavallista, sympaattista nuortamiestä Timiä. Monien muiden miespuolisten punapäiden tavoin Tim huokaisee olevansa tosi oranssi, mikä on loogista kuin olisi se, jos Denzel Washintonin pitäisi aina solvata itseään mutiaiseksi ennen kuin katsojalla on lupa tykätä hänestä. Tim on kiva poika, joka ei yksin jää. Nolojen möläyttely hameväen läsnäollessa on normaalia. Hänen kykynsä matkustaa ajassa tahdonvoimalla on merkittävä juttu kuin olisi pähkinäallergia. Hän tapaa supersöpön Rachel McAdamsin näyttelemän Maryn perinteisin konstein. Se saaattaa kuulostaa elokuvan arvoiselta tarinalta, että Tim vahingossa mitätöi tapaamisen ja joutuu keksimään, miten tavata naisen luontevasti uudestaan. Kyseessä on kuitenkin vain pitkitetty tapa selittää miten he tapasivat. Leffa on vasta alussa, eikä se lopu. Ei koskaan.

Aikamatkustus ei ole ratkaisu päätellen siitä, että leffa jankuttaa näin ja unohtaa itsekin miksi se teeman edes valitsi. Bestmanin pitämä puhe on yksi harvoista asioista, joiden vuoksi on matkusteltava enemmänkin. Matkustus johtaa muutamaan dramaattiseen ongelmaan. Olisi pikkutarkkaa nipotusta huomauttaa, ettei elokuva alusta osaa sisällöstään mitenkään, kun en aina edes ymmärtänyt mitä hemmettiä tapahtui. Vertauskuvallisten fantasiajuttujen ei tarvitse olla tiedettä, mutta sisäisen logiikan on hyvä olla sen verran jämäkkää, että jos leffassa mainitaan "kultainen sääntö", tätä sääntöä ei kannata todistaa merkityksettömäksi välittömästi. Myöhemminkään sitä ei saa rikkoa, jos sitä ei kumottu, vaan sitä yhä toistuvasti tärkeäksi väitetään. Alkoholismi, Alzheimer - jotakin Curtisille on tapahtunut.

Toki Curtisin aiemmatkin omat ohjaukset ovat hengailuelämyksiä. Hän on yksi mr. Beanin ja Mustan kyyn luojista. Hän on brittihuumorin ikoneita. Hänellä on tarinoita ja vitsejä, mutta hitto, ei hän niitä edes tarvitse! Bill Nighyn läsnäolo on hyvä esimerkki. Curtisin luottomies näyttelee Timin isää rentoutuneen hupsusti. Hän heittää pientä herjaa, ollen rakastettavin mies jonka koskaan tapaat. Minimiarvosana pamahtaisi räkäisen naurun kera, jos suomalaiset kuvaisivat tästä materiaalista tai siis materiaalin puutostilasta oman versionsa. Leffa yrittää selittää ja vielä muistuttaa ja tarkentaa, miksi täydellisen yllätyksettömästä elämästä on elokuva tehty. Elä sinäkin, katsoja! Joko elät? Muista elää leffan loputtuakin. Ei sillä, että leffa loppuisi. Koskaan.

Asenne on positiivinen, toteutus on tunteellista. Voi jospa tarina olisi puoliksi yhtä nokkela kuin surkein satu, jota voidaan yhä saduksi kutsua. Jopa se on liikaa pyydetty, että naispäähenkilö tajuaisi olevansa naimisissa maagisen olennon kanssa ja että asiaa käsiteltäisiin ja että pääosaparin välillä täten olisi rehellisyyttä ja keskinäistä kunnioitusta ja satuun kuuluvaa taikaa. Jos elokuva kertoisi tuikitavallisesta elämästä ja päähenkilö ainoastaan haaveilisi aikamatkustuksesta, elokuva olisi hyvin pitkälti sama elokuva kuin tälläkin hetkellä. Soopa ei rimmaa. Liian korkea arvosana selittyy briteillä. Ei kohtauksilla. Ei vitseillä. Ei onnistuneilla musiikkivalinnoilla, vaikkei semmoisessa sisällössä vikaa ole. Ei millään muulla kuin sillä, että britit ovat kehittyneempi elämänmuoto kuin Aku Hirviniemi. Briteillä on koominen ajoitus kunnossa silloinkin kun komedian muut tunnusmerkit eivät täyty.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa