Tampereen seudulta kaikuu Vornan black metallin ja folkhenkisemmän metallin lokeroihin putoavaa riekkumista. Vornan debyytti Ajastaika seuraa vahvasti Moonsorrown ja Ajattaran lanaamaa tummaa maisemaa. Tosin Vornan ulostuksessa perinteisemmällä korpikuolollakin on osuutta, kuten myös norjalaisen bläkkiksen sinfoniamuunnoksella. Sinfonisen black metallin vaikutteiden vahvuudesta ei oikein pääse selvyyteen sillä levyä on tehty ilman suurempia dollarinippuja.

Levy on kuin folkhenkisen bläkkiksen oppikirjasta. Vokaalit huudetaan oksennuksen kera ja vauhtia pidetään yllä vähintäänkin kiihkeällä iskulla. Syntikoilla on vahva rooli folknojailun jäädessä monessa käänteessä viitteiden asteelle. Soundeihin kaipaisi hieman vahvempaa dollarin käryä ja muutenkin vokaalit hukuttavat liian usein muut soittimet.

Hiiden taival alkaa norjalaisen korpikuolon saattelemana kunnes meno selkiytyy melodisempaan bläkkiskarsinaan. Siivusta löytyy puiden halaamista ja ison orkesterin kaikuja pianon pimputusta unohtamatta. Kehityskelpoista huttua vaikka kieltämättä hieman sekavaa. Ukkonen riisuu turhia "eeppisen metallin" helmasyntejä, tosin syntikkasoundi on kovin majesteettista.

Harhan liekki vaikuttaa päämäärättömältä fiilistelyltä mutta suoraviivaisempi Lehväin varjoon ja sankarimetallin leiriin kurkottava Pakanaveri antavat aihetta pakonomaiseen letinheilutukseen. Myös Kuolevan maan kulkija on raakalaismaisen suoraviivainen purkaus.

Vornan tyypeillä on suunta ja osoite tarkkaan mietittynä. Viisumateriaaliin kun saisi tarttuvampaa kertosäettä ja tehokkaampia hidastusmutkia - myös pientä karsimista voisi miettiä. Mahdollisimman paljon ei aina ole hedelmällisin vaihtoehto. Ja tietenkin, studiotyöskentelyyn Mr. Dollarin taustatukea.