Wim Wendersin maineikkaan Paris, Texas –elokuvan päähenkilön mukaisesti nimetty Travis on pitänyt neljä vuotta hiljaiseloa. Edellinen levytys, 12 Memories oli Travis-asteikolla poikkeuksellisen synkkä ja sisäänpäin kääntynyt. Tähän vaikutti voimakkaasti yhtyeen rumpalin lähes kohtalokas sukellusonnettomuus kesällä 2002.

Vastikään ilmestynyt The Boy with No Name on jo lähes täysi-ikäiseksi kasvaneen yhtyeen viides studioalbumi, joka ei syntynyt helposti ja vaivatta. Alun perin yhtye alkoi ideoida tuoretta levyään jo 2004 legendaarisen tuottaja/muusikkogurun Brian Enon kanssa. Monien vaiheiden jälkeen yhtye äänitti levyn itse ja tuottajan pestin otti pitkäaikainen yhteistyökumppani Nigel Godrich. Levyn teossa auttoivat myös Coldplayn keulahahmona tunnettu Chris Martin sekä näyttelijä Ben Stiller, joka esiintyy Closer-musiikkivideon lisäksi kuriositeettimaisesti myös lehmänkellon soittajana.

Travisille musiikki on yhä keskeisempi asia, ja se kuuluu kauniin harmonisessa uudessa albumissa, jossa kesäillan lämmin haikeus kohtaa sateisen melankolian. Yhtyeen esittämälle omaäänisen melodiselle indiepopille on aina tilausta.

Ensimmäisenä singlenä julkaistu Closer on Travisia puhtaimmillaan, helposti lähestyttävä kaunis pop-laulu, jonka parissa viihtyy erinomaisesti. Selfish Jean lainaa kiehtovasti rumpukompissaan Iggy Pop-klassikkoa, Lust for Lifea. Viimeisenä varsinaisena kappaleena kuultava New Amsterdam hämmentää kuulijaa road movie –henkisellä tekstillään, jossa seikkailevat niin Robert De Niro kuin Jean-Michel Basquiat. Kokonaisuudessa on hyviä kitarapop-lauluja melkoinen joukko, komeimpina esityksinä mm. Under the Moonlight, Eyes Wide Open sekä Colder.

Travis ei muuta tällä levyllä vallitsevaa maailmanjärjestystä eikä käännä kelkkaansa uuden ilmaisun pariin, mutta tällä erää riittää levyllinen helmeilevän briljanttia indiepoppia.

Otto Suuronen