Saksalais-romanialainen Powerwolf on hämmentävä kuuntelukokemus. Bändin ulosanti on majesteettisen ylevää powermetallia mutta pihvi löytyy goottihenkisestä ihmissusitematiikasta ja erityisesti laulaja Attila Dornin suvereenista vokaalidominoinnista. Oopperalaulajan pätevyydellä Dornista irtoaa ääntä kuin Romanian mahtipontisista euroviisuhehkutuksista - Dornin ääntä voisi sovitella ennemmin operettiesityksiin kuin heavy metallin kuvioihin.

Kertosäkeiden kohdalla Attila Dornin taustalle kerätyn sonnikuoron ja urkujen tööttäyksen keskellä meno on suurta ja majesteettista. Kuin Sabaton veivaamassa Army Of Lovers -covereita...tosin Sabaton on reipashenkisen pullistelun osalta hyvä vertailukohta Powerwolfin powerlaukalle. Tottahan viisujen taustalta löytyy selkeät askelmerkit genren suuriin nimiin kuten Helloween, Gamma Ray, Running Wild, Blind Guardian mutta kaikki suodatettuna vahvan "euroviisufiltterin" läpi. Ylevä soturihenki korvautuu kirkollisista yhteyksistä tutuilla viitteillä - tosin Powerwolf seisoo ison Perkeleen leirissä!

Vaikka päähuomio kiinnittyy genrelokerosta selkeästi erottuvaan vokaalisuoritukseen, viisuissa viljellään myös törkeän tarttuvia kertosäkeitä ja korviahyväilevää melodisuutta. Kuuntele vaikka soturimetallin perinteitä ylläpitävä Nochnoi Dozor tai törkeän menevä powerpop Lust for blood, joka on kuin Lordi operettikäsittelyn jäljiltä. Kiekon aloittava Amen & attack kuulostaa nopeutetulta Manowarilta. Levyn ehdottomasti tarttuvin neljäminuuttinen on mainio Secrets Of The Sacristy.

Koristeltu ulkomuoto on välillä kuitenkin liikaa. Paikoin mieleen tulee Gregorian - gregoriaanisella kirkkolaululla poppiviisuja esittänyt ryhmä. Tosin Powerwolf on aidosti metallia ja vieläpä hyvää sellaista mutta kokonaisen levyn mitassa homma maistuu lievästi kaavamaiselta. Jos selviät hymyillen kahden ensimmäisen biisin yli, olet todennäköisesti potentiaalinen Powerwolf-levyn ostaja. Levyä ei myöskään suositella tosikoille. Mutta, kyllä kansa tietää - tuore levy on noussut Saksan albumilistan kärkipaikalle!