Monsterit Oy teki pienen vaikutuksen, olihan perusidea luova ja varsinkin huipennus sille kunniaksi. Kun esiosan Monsterit - yliopisto (Monsters University) varhaisessa mainoksessa Masi Pallopäästä tehtiin discopallo, tulin hyvälle tuulelle olettaessani, että Pixar haastaa ensimmäisen Itse ilkimyksen kaltaiset rennot hassuttelut, ehkäpä nokittaen monipuolisemmalla hahmosuunnittelulla. Toga! Toga! Kohtausta tai mitään vastaavaa ei löydy valmiista elokuvasta.

Masi Pallopää on hirviö, joka pienestä pitäen tahtoo mennä yliopistoon opiskelemaan ammattilaiseksi, koska vanha ammattilainen vihjaa hänelle, että kannattaa mennä yliopistoon, jos tahdot opiskella ammattilaiseksi.

Pallopää on fiksu nörtti, jolta uupuu karisma. Hän pääsee tosihirviöiden kurssille, mikäli hän kykenee luotsimaan nörttien veljeskunnan voittoon kilpailussa. Kolme lajia viidestä on törmäilyä. Muukin huumori on mätkintää. Sanon jälleen sen, että on mahdollista, että suomenkielisestä versiosta uupuu kerroksia, ja sanon jälleen sen, että joka kerta kun olen katsonut "varmuuden vuoksi" myös englanninkielisen version, olen pitänyt tekeleestä vielä vähemmän. Mätkintää leffa on, eikä anarkistisuuden tai kekseliäisyyden taso tekisi vaikutusta Repe Sorsaan. Ensimmäisessä skabassa juoksevat monsterit turpoavat muodottomiksi astuessaan piikkipalloihin. Useimmat jatkavat juoksua. Tämä on leffan ehdoton huipentuma.

Opimme kuinka Masi Pallopää ja Tare Karvanen ystävystyivät. Suomen koulutusjärjestelmässä yksilön (koko) elämä ei ole kiinni törmäyskilpailuista, mutta siihen samaistumme vaivatta, kun eripuraiset tyypit alkavat kaveerata päädyttyään samaan ryhmään. Onko tämä kertomisen arvoinen tarina? No, jaa. Puhummeko nyt yksityishenkilön päiväkirjasta vai elokuvahistoriasta? Eräs toinen animaatiostudio, joka auttoi tuhoamaan käsinpiirretyt elokuvat tekemällä haukuttuja DVD-filmejä tyyliin Notre Damen kellonsoittaja II, tekee nykyään elokuvia, joiden konfliktit ovat semmoisia vaan, että erillään varttuneet siskokset eivät voi elää yhdessä, koska toinen on kesäkeiju ja toinen talvikeiju. Pixar, joka auttoi tietokoneanimaatioita nousemaan dominoivaksi taidemuodoksi ylistetyillä teoksillaan, kertoo nykyään tarinoita hemmoista, jotka ryhtyvät skolessa hengaamaan. Täällä HAISEE. Lukija päättelee itse, onko se animaatiostudion vai kriitikon sulkijalihas, joka on pettänyt, mutta paskanhajusta ei voi erehtyä.

Mukaan mahtuu yksi opiskeluun liittyvä idea, joka on asiallinen kuin Harry Potter -saagan lukemattomat ideat. Pelottelusimulaattori. Se on nukke, joka kirkuu, mutta kuitenkin: Masilla ja käsikirjoittajalla on tilaisuus päteä. Karismahirviöt saavat pisteitä kovilla otteilla, mutta ehkä myös tunnelma ja esileikki on otettava huomioon, kun tahdot saada jonkun huutamaan? Leffa luo näissä merkeissä jos ei mitään nokkelaa, niin toiseksi siedettävimmät sekuntinsa. Se vähä mitä tarina sanoo järkipelistä ja tiimityöstä valuu reisille viimeisen puolen tunnin aikana, kun elokuva mitätöi käänteidensä merkityksiä etsiessään epätoivoisesti keinoa loppua. Kuten haastatteluja lukeneet tietävät, Pixarin tarinankertojat neuvovat toisiaan ja hakevat rohkeasti ratkaisuja, jos kerronnassa on ongelmia! "Montaasi", sanoi yksi näistä visionääreistä. Kaksi kuukautta myöhemmin palaverissa käsiteltiin uutta ongelmaa. "Montaasi", sanoi yksi näistä visionääreistä.

Omituisella anatomialla siunattu karvainen violetti makkara, joka ei aina ymmärrä missä mennään, on animaatiohahmo. Tykkäsin hänestä. Useimmat monsterit näyttävät Ugly Dolls -nukeilta, mutta löytyy taustalta pari muutakin jännää näkyä. Yleisesti ottaen monstereiden yliopisto on ihan vain yliopisto, jonne pehmolelut saavat hakea. Kuinka hyvin tunnet yliopistot tai leffat aiheesta? Ymmärrätkö nauraa, kun huutosakkityttöjen silmät hohtavat punaisina? Annas kun selitän. Monissa muissakin elokuvissa huutosakkitytöt ovat vihamielisiä jääkuningattaria, joten tämä oli tämmöinen satiiriparodiajuttu. HEH.

Tietokoneanimaatiossa kaikki on mahdollista varsinkin kun budjetti on 200 miljoonaa dollaria, mutta kun animaattori on laiska, hän ei jaksa koodata uusia rutiineita, jotka mahdollistaisivat fyysisen todellisuuden rajoitteista irtaantumisen, mikä oli rutiinia vanhan ajan animaattoreille, jotka eivät voineet työtään edes tehdä, elleivät he olleet aitoja taiteilijoita.



Kun mätkintä on animaation kantava idea, tekijöiden tulisi etukäteen katsoa vaikka vain yksi sellainen klassikko kuin alta löytyvä lyhytelokuva. Jos omasta leffasta on vähällä tulla sellainen kuin Monsterit - yliopisto, terveet aivot osaavat potea syyllisyyttä.