Kun zombiet olivat pienten piirien arvostamia indie-ilkimyksiä, bravuurinumeroksi riitti uhkaava suurmielenosoitus. 190 miljoonan dollarin budjetti mahdollistaa perinteen yhdistämisen nykyaikaiseen raivozombietyyliin. Hyönteismäisen vastenmielisesti loppumattomat zombielaumat aaltoilevat jopa korkeiden esteiden yli. Tyhmän hösöviihteen nälkä lähtee, niin näyttävä ja kiihkeä on World War Z. Videopelimäisen viihteelliseksi en leffaa kutsu, jottei kukaan erehdy luulemaan, että se panostaa hahmoihin ja tarinaan yhtä paljon kuin pelit The Walking Dead ja The Last of Us.

Kysymys. Myskisi on paras tapa karkoittaa ihmissusia. Lähtisitkö haisemaan hukkien valtaamaan Kööpenhaminaan pelastaaksesi viattomat, vaikka tämä tarkoittaisi sitä, että perheellesi saattaa tulla sinua ikävä? Et vapaaehtoisesti, jos olet elokuvahahmo. Brad Pitt näyttelee Yhdistyneiden kansakuntien entistä tutkijaa, joka tietenkin oli paras ennen epäsuosioon joutumista. Juoksevat raivozombiet tuhoavat koko maailman. Pitt ei suostu pelastamaan maailmaa ennen kuin hänen perheelleen luvataan erityiskohtelua. Näin useimmat elokuvasankarit tekevät, mutta otin asian esille, koska hahmosta ei ole juuri muutakaan sanottavaa ja muista hahmoista ei varsinkaan ole. Pittin hahmo on nopeaälyinen, rohkea ja Pittiä on miellyttävä katsoa kuten aina, joten päähenkilö ajaa asiansa. Hän lähtee selvittämään mistä zombievirus on peräisin.

Zombit ovat zombeja. Tiedät mistä on kyse. World War Z ei liikoja selittele, kyseessä ei ole rikasta sci-fiä eikä sotastrategian oppitunti. Leffa saattaisi toimia tieteisfiktiona, jos informaatiota tarjottaisiin vieläkin vähemmän, mutta koska zombiet esitetään ylikellotettuina ikiliikkujina vaikkei heidän verenkiertonsa toimi, leffa on ihan vain fantsua. Purruista tulee zombeja sekunneissa. Tällä perustelulla maailmassa ei ole montaa paikkaa, joissa tilanne on hallinnassa: jopa raskaasti aseistetuilla sotilailla on vaikeuksia pitää asemansa. Tämä on hieman hupsua varsinkin koska Pittin hahmo selviää parista tilanteesta tuurilla.

Sävy on vakava, siksi epäuskottavuus on lievästi hämäävää. Totisuus ja kiihkeä rytmi rimmaavat. Vaikkei kässäriä aivot päällä naputeltu, Pitt vaikuttaa kiinnostuneelta johtolangoista ja omista päätelmistään, joten miksetpä häneen samaistuisi. Miten tyydyttävältä keksimällä keksityistä säännöistä - ja ainoastaan niistä - kertova leffa voi tuntua, sille on rajansa. Hahmonkehitystä ei esiinny. Kun Pitt maailmalle lähtee, se on hyvä ajatus. Töitä on tehtävä. Hänellä ei ole mitään todistettavaa itselleen tai muille. Maininta epäsuosiosta on merkityksetön. Hänen perheellään ei ole sivujuonta. Jos tällä tyylillä tehty leffa kertoisi pankkiryöstöstä, ryöstäjät ryöstäisivät pankista ruplia ja eeppisestä takaa-ajosta selvittyään maksaisivat velkansa venäläiselle gangsterille. Loppu. Tajusitko? Kyse ei ollut vain pankkiryöstöstä, vaan neukku tahtoi ruplia. Käsikirjoittaja keksi tuon jutun ihan itse.

Zombie-elokuville tyypillistä silpomista ja suolestusta ei tässä teoksessa nähdä. Vaikka tämä johtuu laskelmoidusta ikärajasta (PG-13), tätä voidaan myös pitää tyylivalintana. Intensiivisesti kuvattu leffa ei ehtisikään zoomailla veripalttuun (eikä mukana edes ole hahmoja joiden pitkitetty kärsimys riipaisisi). Jopa se miltä zombiet näyttävät on usein epäselvää, mikä totisesti auttaa päälle rynniviä penteleitä vaikuttamaan uhkaavilta. Ohjaaja Marc Forsterin ensimmäistä toimintaelokuvaa Quantum of Solace käytetään usein esimerkkinä käsittämättömän sekavasta käsivarakuvauksesta. World War Z on hallitummin filmattu, mutta jos heilunta ei innosta, se ei innosta. Henkilökohtaisesti vertaan Zetaa suoraan Bourne-sarjan osaan 3. En tarinasta piitannut, mutta pääosan esittäjä on karju ollakseen myös unelmavävy ja riittävän usein hallittu kaaos ansaitsi kaiken huomioni. Bourne-elokuvien kuvaus on taitavampaa, mutta World War Z sisältää muutaman jäynän tehostekohtauksen; tasapeli keskinkertaisuudessa.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa