Ilmeisesti julkkikset kylvävät pesänsä täyteen merkkivaatteita, rahatukkoja ja koruja, ennen kuin he lähtevät maailmalle (bilettääkseen itsensä putkaan ja Seiskan kanteen). Ilmeisesti oven lukitseminen on rahvaanomaista. En tiedä, onko se tragedia tai edes uutinen, jos tyhjäpäiset teinit kiipeävät aidan yli ja ryöstävät idoleiltaan vähän bling-blingiä. Joka tapauksessa Sofia Coppola on saanut tositarinasta aikaiseksi kohtalaisen elokuvan. The Bling Ring kertoo ryhmästä tyttöjä ja yhdestä pojasta, jonka ainoa ero tyttöihin on letku. He eivät kirjaimellisesti murtaudu julkkisten asuntoihin. He vierailevat muun muassa Paris Hiltonin asunnossa useita kertoja, koska se on niin helppoa. Sitten he jäävät kiinni. Spoileri, omg.

The Bling Ring esittää tapahtumat suoraviivaisesti kommentoiden niitä tyylivalinnoilla. Teinit ryöstävät ja ryöstävät lisää. Huomiota puoleensa vetävät musiikkivalinnat rakentavat jee-jee-meininkiä. On hauskaa pyörittää peppua (häpykarvoja paparazzikuvissa vilauttaneen) megastaran kartanossa. Jos teineistä löytyisi rikollisneron vikaa, he toteuttaisivat fantasiansa ja lopettaisivat viimeistään kun kynsiin on tarttunut kunnolla massia. Vaan eipä tapahtumilla mitään tekemistä säästötilin avaamisen kanssa ole. Teinit fanittavat turhia julkkiksia ja tahtoisivat olla sellaisia. Jos he jaksaisivat katsoa Coppolan pukudraaman Marie Antoinette, he tuskin ymmärtäisivät miksi rahvas kapinoi lopussa, vaikka Ranskan kuningatar on tosi magee ollakseen niinku tosivanhalta ajalta tai jotai.

Ovatko uhrit ryöstäjien yläpuolella? Leffa muistuttaa, että yksi uhreista, hulivilijulkkis Lindsay Lohan on itsekin jäänyt kiinni näpistyksestä. Niin on jäänyt moni muukin: myös palvomani Winona Ryder, josta on jopa ollut hyötyä ihmiskunnalle. Kun arvot kuolevat, ainoastaan materiaalisella hyvällä ja adrenaliiniryöpyn kaltaisilla "tunteilla" on merkitystä. Oikeaa ja väärää ei ole. Lievästi hilpeää on se, että Paris Hilton tekee pienen cameosuorituksen. Pinnallisuuden symboli on suostunut vilahtamaan pinnallisuutta käsittelevässä leffassa lähinnä kai pitääkseen itseään esillä? Kaikki julkisuus on hyvästä, kerrotaan.

Hiltonin värväys ei ole erityisen ironinen tempaus verrattuna vaikkapa, jaa, Hymy-lehden nakukuviin pulskasta Johanna Tukiaisesta. En kiellä muhkummasta pitäviä parrakkaita sikafarmareita onanoimasta, mutta Tuksun väitettiin pyrkivän Playboyhin kyseisellä kuvasarjalla ja näen sieluni silmin, kuinka Hymyn toimituksessa röhönaurettiin, kun he valitsivat muun muassa otoksen, jossa Tuksun silmät ovat kierossa. Arkipäiväinen lööppikulttuuri on niin perverssiä, ettei The Bling Ring kohahduta. Ehkei sen ole tarkoituskaan. Loppuvaiheessa sivutaan hieman aikaa, jolloin kirjoitettiin artikkeli, johon leffa perustuu. Olin hieman jo kyllästynyt itseään toistavaan ryöstelyyn, mutta sitten lopetus näppärästi korosti sitä, että elokuva tosiaan sijoittuu moraaliseen tyhjiöön. Jos ryöstät turhalta julkkikselta, muutut turhaksi julkkikseksi - josta tehdään elokuva. Ja opetus oli: prööt, vaikka.

Emma Watson on hutsahtavien pissisten näyttelijöistä eläväisin. Muut tavallaan alinäyttelevät, sillä tosielämän bimbot ylinäyttelevät. Hahmonkehitys on niukkaa: poika pukeutuu korkokenkiin ja toisinaan vaikuttaa hämmentyneeltä, siinäpä se melkein oli. Se, että muuan uskonnollinen äiti tarkoittaa hyvää, vaikka hän käytännössä vain roikkuu rituaaleissa ymmärtämättä mistään mitään, on melkein sivujuoni, mutta ei oikeastaan. The Bling Ring on virnistelevä tunnelmapala. Se palvelee, jos katsoja tahtoo muodostaa tapahtumasarjasta sarkasminsävyisen mielipiteen. Oma mielipiteeni olisi luultavasti mielenkiintoisempi minulle, jos kelmeihin olisi jotakin kautta helppo samaistua ja heidän anarkistista iloaan katseltuani tahtoisin itsekin lähteä haistelemaan Ryderin alushousuja tai jotakin, mutta ehkei se olisi enää elokuva, jonka Coppola halusi tehdä. Tällaisia, etäisiä mutta kohtalaisen mielenkiintoisia pätkiä on kuvailtava luontodokumenteiksi. Apinoita on monenlaisia.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa