Eräitä suosikkiasioitani: Evil Dead -trilogia, Saw-saaga (lukuunottamatta osaa 7, jossa ei ole tarinaa), psykologinen jännitys ja naurettavan tökerö paska. Inhokkiasioitani: kyynisyys.

Uusi Evil Dead on äärimmäisen väkivaltaista ja kyynistä roskaa. Sloganin mukaan leffa on "kaikkein pelottavin". Se lienee viittaus siihen, että alkuperäisteos The Evil Dead oli sitä 80-luvulla ala-asteen kovien kundien mukaan. Uusi versio yrittää päästä keskusteluihin näyttämällä selkeästi, kuinka demonien riivaamat uhrit viiltelevät itsensä kappaleiksi. Se ei ole automaattisesti huono idea - eikä kauhua. Teoriassa tarina on syvällisempi kuin klassikossa, mutta puolivillaisten ideoiden esittely niiden toteutuksesta ja yhteensopivuudesta välittämättä on yhtä kyynistä kuin julmuuden maksimoiminen kulttimaineen toivossa.

Uusi versio on käytännössä jatko-osa vuoden 2009 Friday the 13th:n tyyliin. Uudet hahmot mökkeilevät. Huumehörhö haluaa vieroittua mömmöistä ja kaverit tukevat häntä, vaikkei se, elämä tai elokuvassa esiintyminen tunnu ketään oikeasti kiinnostavan. Ensimmäinen kohtaus on takauma, joka todistaa demonien olevan totta. Ehkä kaikki siis on huumeveikon harhaa! Näin leffa vihjailee, kunnes se päättää haastaa taiteellisessa arvossa teurasjätteen. Leffa on sadistinen kuin halpatuotantofirma Troman filmit mutta ilman huumoria. Käsi irtoaa! Nauloja naamaan! Toinenkin käsi irtoaa! Itketään kun sattuu! Jos olisin provosoitunut, kertoisin sen kyllä, mutta totuus on se, että pidin elokuvaa unettavan tylsänä. Koukkua (kuten päähenkilöä) ei ole.

Tykkäsin siitä takaumasta: höynähtäneiden hahmojen kummat kuviot johtavat persoonalliseen väkivaltaan. Seurasin jatkoa toiveikkaana, kunnes alkuperäisteoksen "japanilaishenkistä" puukohtausta mukailtiin. Uusi tulkinta on siedettävä. Ohjaaja rakastaa väkivaltaa ja toteuttaa raakuudet keskinkertaisesti tai paremmin. Puukohtauksella on potentiaalia olla kohtauksista kammottavin - joten toivoin jopa tuntevani jotakin. Alkuperäinen versio on iskevästi leikattu, fyysinen, järjetön, pimahtanut ja pelottava. Uuden version painoton tietokoneanimaatio tai muuten vain heikko tehoste ei vuorovaikuta näyttelijän kanssa luontevasti. Kohtaus on julma, mutta se on sitä toteavaisesti, kliinisesti ja ylitseampuvasti. Myös mystiikka uupuu, sillä uusi versio tavallaan selittää kohtauksen, ikään kuin oksa pillussa muuttuisi järkeväksi tarinaksi selityksellä.

Pidin eräästä hetkestä, joka ei näytä mitä tapahtuu, vaan vihjailee äänillä... Olisin pitänyt siitä enemmän, jos huipentuma olisi tullut yllätyksenä. Se näytetään taikapeilissä ennakkoon ennen vihjeääniä, mikä on järjetön moka. Katsojaan ei luoteta. Kun huumehörhöä epäillään pahasta teosta, maassa on verinen vasara. Vähäinenkin oivaltamisen ilo riistetään: leffa näyttää saman tien takauman tai unikuvan, jossa epäilty vasaroi. Alkuperäiset Evil Deadit ovat pahamaineista kamaa, mutta ne jättävät paljon näyttämättä, koska se on tyylikästä ja palkitsevaa olettaen että katsojalla on aivot.

Heti kun tyypit mökkiin pääsevät, he ryhtyvät avaamaan luonnosteltuja taustatarinoitaan ikään kuin heitä hallitsisi pahan kirjan sijaan käsikirjoitus. Leffa pyrkii muokkaamaan mökkikauhun kaavaa vääntäytymällä kiertoteitse tilanteeseen, johon muut leffat päätyvät luonnollisesti. Jos mukana olisi yksi (1) hahmo, jonka katsominen on kiinnostavaa, voisimme keskustella siitä, onko sillä merkitystä, missä järjestyksessä hahmot kuolevat. Huipennuksen tienoilla hahmo tai hahmot eivät ole hahmoja siinäkään määrin, kuin he ovat alussa: he ovat kässärin oikkuja. Klassikoissa demonit pitävät ihmisiä pilkkanaan. Uusi versio keksii satunnaisia sääntöjä ja rakentaa draamansa niiden ja niiden rikkomisen varaan.

Nämä pässit takuulla tyrisivät vieroitushoidon ilman demoneitakin. En kuitenkaan hihitellyt heidän kuolemilleen, sillä roskaviihteessäkin pitää olla logiikkaa. Pökkelö zombie Jason Voorhees tappaa usein hölmöjä juntteja, mutta kieron saatanan Freddy Kruegerin uhrit tapaavat liittoutua ja käyttää järkeä. Reilu peli. Sanapari "Evil Dead" on mielestäni vitsi, joka tarkoittaa "Ilkeää pahuutta", sillä näiden elokuvien skenaariot ovat korostetun epäreiluja: jos demoni voi ottaa kenet tahansa hallintaan, fiksuinkaan sankari ei voi voittaa (ellei leffa piere uusia sääntöjä). Alkuperäinen trilogia toimii, koska sankari Ash on eräs elokuvahistorian sisukkaimmista matefakereista. Kaiken toivon kuoltuakin hän sinnittelee. Häntä ei voida korvata keskimääräistä kehnomman saippuasarjan hahmokaartilla.

The Evil Dead ja Alien ovat klassikoita. Evil Dead II ja Aliens ovat suuria suosikkejani. Army of Darkness ja Alien - ylösnousemus ovat mielestäni huvittavan tärähtäneitä mukaelmia edeltäjistään. Evil Dead 2013 ja Aliens vs. Predator 2 ovat rajuja leffoja, jotka soveltuvat paremmin kissantappajille kuin allekirjoittaneelle.