Vaasalainen Thunderbaum uhoaa hikisellä rokkiasenteella ja iskevällä lauseella "the morons of rock". Kun orkesterin äijälaumasta löytyy taiteilijanimiä kuten Jay Thunder, Tommy B. Falcon, Candyass Hairboy, Pitkämuna Järvinen ja Dr. Sausage...Turbonegro lienee ainoa oikea osoite. Thunderbaum on syvällä Pohjolan action/rähinärockissa - tosin bändin kukkoiluasenne ei aivan yllä Turbonegron äijäkertoimiin vaikka bändin vokaalisuorittaja Jay Thunder riekkuukin mielipuolisen riivaajan vallassa.

Kiekon aloittava The best song osoittaa heti, mistä kukko ruiskii "This is opening punchline baby, it says something about woman maybe...or alcohol. You know, cliches like rock and roll, it's the kind of a song where anything goes". Gentlewoman lisää voltteja ja ulisevat urut vievät ajatuksia vanhemman heavy rockin karsinaan. Levyn varsinainen erektiopommi, The rockpot, sylkee ilmoille kunnon annoksen hikisenkiimaista rokitusta ja Turbonegro on lähempänä kuin iholla.

Kiekon loppupuolen siivuista meno lähestyy entisestään hard rockin karsinaa, vaikka kyllähän bändillä on aitoa The Hellacopters/The Flaming Sideburns -kaahausasennetta. Kuuntele vaikka räväkkä Satan's boys, katupöly maistuu suussa ja bensiinin katku tunkee sieraimiin. Levyn päättävä Night of the lizards tyrkyttää hyvinkin aurinkokuivattua soundia - kuin Deep Purple olisi innostunut stoner rockista...ankaraa pöhinää, stone & roll.

Kyllähän näistä jannuista on jo Turbonegron oppipojiksi. Thunderbaum kaipaa vielä hienoisesti rosoisempaa ulkomuotoa - niin musiikilliseen kuin bändin jannujen ulkoiseen habitukseen. Rock against ass, prrrrkele.