Irinan edellinen studioalbumi Kuinka Valmiiksi Tullaan esitteli aikuisemman ja pohdiskelevan Irinan. Tyylikäs ja puhutteleva, joskin turhan vakava albumi lienee Irinan uran laadukkain musiikillinen tuotos. Tuore Askeleita-niminen albumi ottaa selkeämmin suuntaa takavasemmalle kohti Liiba Laaba -albumin pirteää ja listoille pyrkivää ulkomuotoa. Yleisilme on selkeästi popimpi mutta mietteliäs olotila on yhä vaikuttavana tekijänä. Irinan tuttua linjaa ei ole hukattu vaikka Toni Wirtanen on mukana vain yhden sävellyksen verran.

Wirtasen Jotain suurempaa on perusvarmaa ja ympäripyöreää, oikeastaan vasta Miika Collianderin säveltämässä Yläpuolella-nimisessä biisissä on reilummin tuttua Irinamaista otetta. Irina on edelleen säätänyt albumin tekstejä, reippaan rokkaava Kurinpalautus raapii lyriikan osalta esille albumin terävintä Irinaa - osuvia sanoja syntyy ihmissuhteista, kuinkas muuten. Tunnelmallisen viileä poppipala Koko kuva kallistuu vahvasti Laura Närhen soolotuotannon suuntaan. Syksy sortuu jo iskelmälliseen ruikutukseen kun taas kasarivuosien syntikkapoppia lainaileva Tyrmistys tarttuu jälleen Laura Närheä hihasta.

Kiekon parhaan kappaleen arvonimestä kamppailevat Yläpuolella-siivun kanssa railakkaan menevä tuuletus Kaikki joskus haluaa ja iskevän tehokas Näin päin. Myös alavireisen mietteliäs voimaballadi, Jonna Tervomaan mieleen tuova Lainasiivet onnistuu vakuuttamaan Irinan iskukyvystä. Mitä kesken jäi on kuin lainassa Kaija Koon edelliseltä studiopitkältä, herkkää ja kaunista mutta kuulostaa turhan tutulta.

Irinan tuore rieska on vahva paketti radioaalloille kelpaavaa mietteliästä pop/rokkia, jolla tuntuu olevan pyrkimystä pysytellä tiukasti keskikaistalla ilman tunteellista linjaa rikkovaa särmää. Muutama räväkämpi kitarapainotteinen ilopilleri ei olisi haitaksi sillä Irinassa on aina ollut poreilevaa iloisuutta. Kyseinen ominaisuus on tuonut Irinan levyille myös ripauksen omaleimaisuutta joka Askeleita-levyltä jää puuttumaan. Coolin popdiivan kisassa Irina jaa auttamatta Laura Närhen varjoon.