Quake The Earth: We Choose To Walk This Path
Quake The Earth möykkää Oulun seudulla ja bändillä on heittää tulille debyyttialbumi nimeltään We Choose To Walk This Path. Tarjolla on metallista hardcorea riittävän kettuuntuneella asenteella. Jenkkilän kaavamainen metalcorevyörytys ei aseta reunaehtoja, bändillä on uskallusta pysytellä hardcoren puolella. Kiekon pari ensimmäistä siivua iskevät kipinää siihen malliin että Sick Of It All ja Terror saavat olla varpaillaan!
Jatkossa bändi pudottaa hieman kierroksia mutta meno maistuu edelleen rähisevän railakkaalta, ja mikä parasta - perinteiseltä. Tosin kertosäkeisiin lisätään muutamassa käänteessä myös melodisempaa asennetta jolloin metalcoremainen tai Lamb Of Godilta tuoksahtava vire syö hardcorerunttauksen tehokertoimia.
Kiekon nimibiisi on siistimpi tapaus ja kertsissä on suorastaan söpöilyä mutta viisu itsessään on mainio riehumishetki. From this day to the last day on huomattavasti suoraviivaisempi ja Crusader ansaitsee albumin äkäisimmän riffitornadon arvonimen. Mutta mitä ihmettä levyllä tekee päämäärätön ja innoton We are the enemy -niminen tekele. Brand new day menee ylettömäksi kaahaamiseksi ja These mofos kaipaisi ehdottomasti terävämpää skebaa.
Vaikka vokaalit ovat todella vahvassa kuosissa, kitarat jätetään paikoin turhankin taustalle ja huutovyöryn armoille. Skebamuuriin kaipaisi hyökkäävämpää sirkkeliä ja säröä, tosin pisteet hardcoremaisesta ulkomuodosta. Viisumateriaali on mallikasta ja riffeissä löytyy, joten Quake The Earthille toivoo vain jatkossakin pysyttelemistä apinanraivo-osastolla - kaiken maailman emocorea maailma on jo puolillaan!
Jatkossa bändi pudottaa hieman kierroksia mutta meno maistuu edelleen rähisevän railakkaalta, ja mikä parasta - perinteiseltä. Tosin kertosäkeisiin lisätään muutamassa käänteessä myös melodisempaa asennetta jolloin metalcoremainen tai Lamb Of Godilta tuoksahtava vire syö hardcorerunttauksen tehokertoimia.
Kiekon nimibiisi on siistimpi tapaus ja kertsissä on suorastaan söpöilyä mutta viisu itsessään on mainio riehumishetki. From this day to the last day on huomattavasti suoraviivaisempi ja Crusader ansaitsee albumin äkäisimmän riffitornadon arvonimen. Mutta mitä ihmettä levyllä tekee päämäärätön ja innoton We are the enemy -niminen tekele. Brand new day menee ylettömäksi kaahaamiseksi ja These mofos kaipaisi ehdottomasti terävämpää skebaa.
Vaikka vokaalit ovat todella vahvassa kuosissa, kitarat jätetään paikoin turhankin taustalle ja huutovyöryn armoille. Skebamuuriin kaipaisi hyökkäävämpää sirkkeliä ja säröä, tosin pisteet hardcoremaisesta ulkomuodosta. Viisumateriaali on mallikasta ja riffeissä löytyy, joten Quake The Earthille toivoo vain jatkossakin pysyttelemistä apinanraivo-osastolla - kaiken maailman emocorea maailma on jo puolillaan!
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti