Lincoln
Ensi-ilta: | 25.01.2013 |
Genre: | Draama, Sota |
Ikäraja: | 12 |
Suomalaisen salaliittoteorian mukaan Euroviisut on kepulipeliä: "taas Kreikka äänesti naapurimaata, vaikka Ruotsilla on selvästi paras biisi". Lincoln kertoo pääasiassa siitä, että senaattorit on saatava äänestämään orjuuden lakkauttamisen puolesta. Ehkä he kuuntelevat järkeä, ehkä kunniakäsityksiin voidaan vedota, tai ehkä heidät voidaan lahjoa - näin maailma pyörii, tietää viisumummo. Sekä Lincoln että Euroviisut koostuvat äänestystä alustavista kohtauksista, jotka tunnistaa saman kokonaisuuden osiksi, mutta joista useat voisivat jäädä näkemättäkin ja joista vain harvat todella tyydyttävät. Lopussa nähdään äänestys, jolla toki on merkitys (orjuuden loppuminen oli kivaa, voittaja saa radioaikaa), mutta jonka aikana nähtävässä tunteilussa on farssin makua.
Daniel Day-Lewis on kiinnostava Lincoln, vaikkei elokuva tunnu tietävän juhliako legendaa vai tutkia miestä sen takana. Pitkän ja laihan speden karismaa tukee pieni luonteva epätäydellisyys olemuksessa ja äänessä. Herra Lincoln kertoo usein lyhyitä tarinoita, joiden iskevyys uskottavasti vaihtelee. Tykästyin tarinoihin, sillä pahimmillaan muu dialogi on tällaista: "Pohjois-Georgian republikaanien negrufiili George Richardson artikuloi palebolamiitti". Anteeksi mitä? Myönnän häpeilemättä pudonneeni toisinaan kärryiltä varsinkin erisnimien vuoksi, sillä hahmoja on paljon. Kokonaisuus on selkeä, mutta joskus sellaiset lauseet kuin "kolmas kivi auringosta on Andrew Von Braunschschweitzin teorian mukaan antikuutio" voitaisiin esittää muodossa "maapallo on pyöreä".
Leffan mukaan lakimuutos runnottiin läpi töykeiden pellejen vastustuksesta huolimatta. Ajoituksen tärkeys tulee hyvin esille. Elokuva periaatteessa kertoo presidentti Lincolnin visionäärisestä ajoituksesta - sillä muu jää pinnalliseksi. Aikaa hukataan moniin pikkuasioihin, joilla on niukalti merkitystä ottaen huomioon että elokuva teoriassa kertoo ihmisoikeuksista kansakunnan kohtalon hetkillä. Sotakuvastoa nähdään vain hieman ajankuvan vuoksi, mitä pidän kypsänä päätöksenä. Lincolnin yksityiselämän pihtaamista sen sijaan paheksun. Suorastaan piristyin kun Lincoln riiteli poikansa kanssa, koska elokuva tuntui vaihteeksi kertovan ihmisistä. Johtiko kohtaus johonkin, sitä en muista. Lincolnin yksityiselämän jonkinmoisena huipennuksena vaimo melkeinpä puhuttelee katsojaa pohtiessaan miten historia hänet muistaa. Melko pöhköä.
Monet tunteelliset ja visuaaliset huippukohdat Spielberg taitaa kuin Spielberg. Myöhempien aikojen Spielbergille ominaista rutinoitumista on havaittavissa myös. Nimihenkilö on soveliasta esitellä tyylikkään mystisesti - mutta onko myös Tommy Lee Jonesin näyttelemän poliitikon tultava esiin pontevasti ja valaistuna kuin Bela Lugosin näyttelemä Dracula? Ajoittainen teatterimaisuus on ristiriidassa vähäeleisempien tunnelmien kanssa.
Pidin näyttelijöistä joiden nimet tiesin etukäteen ja opin muistamaan heidän kantansa asioihin. Mainitsen erikseen Sally Fieldin, joka näyttelee presidentin puolisoa. Hän on rasittava ja tunteellinen kuten hänen on tarkoitus olla, mikä on tärkeä osa surkastunutta hahmokeskeistä puolta. Jos lukuisat äänestykseen liittyvät hahmot seisoisivat rivissä, tuskin muistaisin ketkä olivat fiksuja ja ketkä vihasivat oikeudenmukaisuutta taloudellisista syistä (tämä oli aiempi käsitykseni) tai kettuillakseen tummaihoisille (elokuvan sanoma on lähempänä tätä).
And from Finland. Two and a half points.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (9 viestiä)
28.01.2013 klo 21.36 6
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
28.01.2013 klo 22.19 4
28.01.2013 klo 22.50 5
Rekisteröitynyt 04.09.2011
28.01.2013 klo 23.15 4
En pistäysi pahalla, jos tämä valitaan vuoden elokuvaksi, kerran tapahtui jo huutava vääryys, eikä mestaruusteos Hobitti päässyt edes ehdolle.
29.01.2013 klo 05.47 13
01.02.2013 klo 22.38
Day-Lewis tekee taas todella kovan suorituksen, mutta ittessään tää leffa on nii järkyttävää jenkkipropagandaa että melkein teki ihan pahaa kattoo
Siis Yhdysvaltalainen elokuva, tehty yhdysvalloissa, jossa näyttelee yhdysvaltalaisia, joka kertoo yhdysvalloista, on suunnattu yhdysvaltalaisille? Jenkkipropagandaa? Oh-my-fking-gosh.
01.02.2013 klo 23.28
Lincoln sai 12 Oscar ehdokkuutta. IMDB:ssä 7,9 / Metascore 86.
Verrataan Gladiaattoriin, joka sai saman verran ehdokkuuksia, IMDB 8,5 / Meta 64. Voitti 5 Oscaria.
Chicago samoin 12 ehdokkuutta, IMDB 7,1 / Meta 82. Voitti 6 Oscaria.
Mutta tosiaan mielipiteet ja ja Oscarit ovat kuin perser.. eiku hetkinen, eihän kaikilla olekaan Oscar voittoja. Ehkä JP on oikeassa.
02.02.2013 klo 00.49 1
05.03.2013 klo 11.45
En nyt sanoisi Lincolnia aivan perus-Hollywood-kauraksi - ihan joka elokuvasta ei löydy näin kautta linjan taidokkaita näyttelijäsuorituksia. Tapa, jolla sisällissotaa ja orjuuden lakkauttamista koskeva tarina oli rajattu, oli omaperäinen, jopa rohkea.
Henkilökohtaisesti koin myös elokuvan värimaailman ja valaistuksen tavanomaista onnistuneemmiksi. Miinuksiakin Lincolnista löytyi, mutta ei vaan jotenkin huvita enää niihin mennä, kun kyseessä on kuitenkin Peltosen arviota ansiokkaampi teos.
Kirjoita kommentti