2 Wolves: Men Of Honour
Kotimainen 2 Wolves on hyvällä tavalla "hankala tapaus". Bändi (tai levy-yhtiö) yrittää liputtaa orkesteria industrialsynkistelijöiden joukkoon mutta industrial-viitteet eivät alleviivaa musiikkikokemusta - ennemminkin pinnalla vellovat synkät ja alavireiset kuolon- ja Type O Negative -hönkäykset. Mieleen tulee kotimainen dark/deathorkesteri Throes Of Down ja etäisesti Soulfallen mutta Type O Negativen rinnalle on helppo heittää useitakin kuolonkorina-orkestereita. Myös kotimainen ShamRain on suhteellisen läheinen tuttavuus, kuten myös Swallow The Sun.
Warm touch of forthcoming tragedy on kuin Type O Negativen ja ShamRainin kimppakivan soundtrack - melkoisen muikeaa ja harmaantuskaista ranteet auki -herkistelyä. Of Painful Days testaa taustalle massiivisempaa syntikkakuviointia, raskaan soutamisen esikuvaksi voi esittää Sentencediä. Stars erehtyy kertosäkeen kohdalla jo hyvinkin sisäsiistiksi ja murinat jäävät taustalle. Same Different Burden ryömii kohtalokkaissa kulisseissa Swallow The Sunin vanavedessä. The Battle of Two Wolves -siivussa orkesteri eksyy metsälle Solstafirin seurassa. Kiekon tehokkain veto Bygones ansaitsee kertosäkeen iskukestävyydestä korkeat pisteet ja pianolla luodaan kohtalokasta maisemaa - kontrasti murisevaan sirkkelitööttäyksen on myös maukasta. Reilummin industrialin, tai oikeastaan dark metallin suuntaan tuijottaa tunnelmallinen mutta tehokas Unreal conversations.
2 Wolves hallitsee harmaan eri tasoja ja epätoivossa rypemisen jalon taidon. Auringonvalolla ei ole sijaa 2 Wolves -orkesterin maailmassa. Bändi kärsii hieman utuisista soundeista ja varsinkin örkkimurinaa vaativiin vokaalikohtauksiin kaipaisi reilummin jortikkaa. Muutaman kappaleen kohdalla herää kysymys, voisiko murinavokaaleita jättää taustalle yhä selkeämmin seuraavan julkaisun kohdalla. Irvistely sopii mausteeksi mutta synkkyyden esikartanot paljastuvat ilman kuolonkorinoitakin.
Warm touch of forthcoming tragedy on kuin Type O Negativen ja ShamRainin kimppakivan soundtrack - melkoisen muikeaa ja harmaantuskaista ranteet auki -herkistelyä. Of Painful Days testaa taustalle massiivisempaa syntikkakuviointia, raskaan soutamisen esikuvaksi voi esittää Sentencediä. Stars erehtyy kertosäkeen kohdalla jo hyvinkin sisäsiistiksi ja murinat jäävät taustalle. Same Different Burden ryömii kohtalokkaissa kulisseissa Swallow The Sunin vanavedessä. The Battle of Two Wolves -siivussa orkesteri eksyy metsälle Solstafirin seurassa. Kiekon tehokkain veto Bygones ansaitsee kertosäkeen iskukestävyydestä korkeat pisteet ja pianolla luodaan kohtalokasta maisemaa - kontrasti murisevaan sirkkelitööttäyksen on myös maukasta. Reilummin industrialin, tai oikeastaan dark metallin suuntaan tuijottaa tunnelmallinen mutta tehokas Unreal conversations.
2 Wolves hallitsee harmaan eri tasoja ja epätoivossa rypemisen jalon taidon. Auringonvalolla ei ole sijaa 2 Wolves -orkesterin maailmassa. Bändi kärsii hieman utuisista soundeista ja varsinkin örkkimurinaa vaativiin vokaalikohtauksiin kaipaisi reilummin jortikkaa. Muutaman kappaleen kohdalla herää kysymys, voisiko murinavokaaleita jättää taustalle yhä selkeämmin seuraavan julkaisun kohdalla. Irvistely sopii mausteeksi mutta synkkyyden esikartanot paljastuvat ilman kuolonkorinoitakin.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti