Vuonna 2007 Sipoossa perustettu My Reflection yrittää pinnalle suositussa melodisen metallin/rock metallin viiteryhmässä. Naisvokaaleilla luodaan fiilistä ja äijäilevää aggressiorääkymistä työnnetään rinnalle, soppa sekoitetaan kohtalokkaalla tunnelmalla ja metalcorella. My Reflection ei asetu kuitenkaan aivan kevyimpään rock-poseerausluokkaan, Amaranthen Abba-metallista ja Lacuna Coilin dieettiversiosta ollaan riittävän kaukana. Bändissä on In This Momentin mieleen tuovaa ärhäkkyyttä mutta Evanescence ei myöskään ole kaukana. Kotimaisista nimistä vertailua voi heittää Embassy Of Silencen suuntaan.

Stand again soi mainiosti edellämainittujen Amaranthen ja In This Momentin vanavedessä. Tosin räväkän lennokas synäsoolo johdottaa ajatuksia progemetallin lähteille. On the edge testailee jo turhankin tukkoisen raskasta skebavyörytystä, varsinkin kun mörrimöykkyvokaalit ja heleä naisääni ovat kuin eri planeetalta. Shadow in the sun onnistuu paremmin ja kertosäkeeseen saadaan vaikuttavasti lauluvoimaa - homma lähestyy sinfonisen metallin peruspilareita. Down to rebirth lataa jälleen melokuolemaa hampaat irvessä ja naisääni jää vain taustakoristeeksi. Ghost on albumin keihäänkärkiä, viisu onnistuu yhdistämään tasapainoisesti tunnelmallisen nostatuksen ja aggressiopurkauksen. Myös Sweet freedom osoittaa bändissä piilevän potentiaalin - todella onnistunut melodisen metallin voimannäyttö ja kertosäkeeseen saadaan tutulta kuulostavaa latinkia.

My Reflection on perimmäisen ongelman edessä - paketti on jo hyvin kasassa mutta miten erottua satojen vastaavien, jo maailmalla jalansijaa saaneiden yrittäjien joukosta. Bändin tulisi miettiä tarkemmin edustamansa genrelokeron edellytyksiä - turhan aggressiivinen kitaramylläkkä ei uppoa Evanescence-faneille ja toisaalta kevyempi tunnelmanluonti leimaa bändiä rokkimetalliksi. My Reflection voisi myös käyttää tehokkaammin aggressiohuudon ja naisäänen välistä kontrastia.