Enkelten siivu
Ensi-ilta: | 07.12.2012 |
Genre: | Draama, Rikos |
Ikäraja: | 12 |
1. Draama. Väkivaltainen pikkumies Robbie tuomitaan yhdyskuntapalveluun. Vasta kun Robbie on saatu näyttämään koston kierteen uhrilta, hänen selitetään olevan vaarallinen viattomillekin. Loogisessa yhteiskunnassa Robbie teloitettaisiin, joten ystäväni: sinä olet ihminen, jos yhä tahdot antaa hänelle mahdollisuuden. Tämä on älykäs alku. Näyttely on luontevaa. Koin elokuvan käsittelevän vaikeita asioita liikuttavasti ja ravistelevasti. Alustavasti sain kosteutta silmään. Ehkä "enkelten osuuden" toinen merkitys on se, että monet pohjimmiltaan kunnolliset, mutta heikot ihmiset haihtuvat yhteiskunnasta ennenaikaisesti - sillä kyllähän kuolleita vauvojakin muistellessa käytetään enkeliromantiikkaa? (Tirsk!) Älä naura. Kehtaan kyllä odottaa runoilua, kun päähenkilö vaikuttaa tuhoon tuomitulta, mutta sovitukseen kykeneväiseltä.
2. Fetissi. Robbie saa viskiä tutulta. Kohtausten välissä hänestä tulee asiantuntija. Pian yhdyskuntapalvelun poppoo vierailee viskitehtaalla, mikä on kiinnostavaa kuin vierailu viskitehtaalla. Viskistä puhutaan. Viskiä! Siinä missä draamakomedia Sideways suhtautui kypsän itseironisesti siihen, että leffa on viininjuontileffa, Enkelten siivu tunkee katsojan kurkkuun väkinäisen käänteen: nyt katunilkit rakastavat viskiä. Luulisi että olennaisinta on hahmonkehitys viskinpalvonnan sivussa. Se puoli virtsaa kintuilleen. Ja elimessä on tippuri. Sattuu.
3. Fantasia. On Robbie. On kleptomaani tyttö. On älykääpiö, jolta lohkeaa juttuja tyyliin "ai maapallo on pyöreä vai". Neljäs tyyppi on turha. Mitä tyypit duunaavat paitsi haistelevat viskiä? Minä en sitä kerro, mutta mainoksissa lukee "neljä kaveria, yksi tehtävä" ja "veijarikomedia". Vai komedia? Heh heh hih...! En kritisoi fantasiavaiheen moraalia. Elokuva arpoo hatusta yksinkertaisen skenaarion ja toteuttaa sen ilman mielikuvitusta, pointtia tai muita taiteellisia ansioita, kuin yhä osittain tyydyttävää näyttelyä. Tämä on ihan vain tylsää. Kritisoin sitä, että osiossa "draama" Robbien kerrottiin tehneen peruuttamattomia asioita. Minä säälin Robbieta, koska luulin näkeväni, että hänellä on vaikeuksia ajatella arkisissakin tilanteissa. En tiedä onko olemassa vähemmän tyydyttävää käännettä kuin se, että Robbiesta tulee sormia napsauttamalla nokkela viskiä haisteleva "veijari".
Ensimmäinen ja viimeinen vaihe ovat eri elokuvia. Kenties yksityiskohdat rimmaavat, mutta mikä on satunnaisen yksityiskohdan arvo, jos elokuva vahvaa draamaa rakennettuaan unohtaa tyystin tämän "yksityiskohdan"? Elokuva haisee siltä, kuin käsikirjoittaja ryhtyisi kuvailemaan taikajuomaansa, kunnes hän on niin pierussa, että hän ryhtyy kirjoittamaan sitä, mitä hän halusi kirjoittaa, mutta ei yrittänyt kirjoittaa, koska selvin päin hän tietää, ettei hän osaa. Jos katsot leffan, löydät takuulla vähintään yhden kohtauksen loppupuolelta, joka on niin yliluonnollisen kätevä, että se haastaa amatöörimäisyydessä jopa latotanssityyppisten humppaihmisten huijausyrityksen Nightmare - Painajainen merellä.
Harkitsin, vertaisinko tätä leffaan Looking For Eric. Se on rosoinen hyvänmielen elokuva, joka kertoo pienen, persoonallisen ja hilpeän tarinan kylmien lähiöiden yhteishengestä, yhteisestä intohimosta ja omankäden oikeudesta. Enkelten siivussa on samaa yritystä, mutta vain Eric säilyttää identiteettinsä kehittäessään sitä. Oppiessani, että nämä leffat ovat saman ohjaajan ja saman kirjoittajan tuotantoa, tahdoin järsiä ranteeni auki. Ei kuitenkaan ylireagoida. Jos olisin nähnyt trailerin etukäteen, olisin osannut ajatella koko ajan, että tämä on siedettävä laiska lässähdys yksittäisillä hyvillä kohtauksilla, eikä nyrkinisku naamaan.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (2 viestiä)
10.12.2012 klo 21.30 1
"Elokuva haisee siltä, kuin käsikirjoittaja ryhtyisi kuvailemaan taikajuomaansa, kunnes hän on niin pierussa, että hän ryhtyy kirjoittamaan sitä, mitä hän halusi kirjoittaa, mutta ei yrittänyt kirjoittaa, koska selvin päin hän tietää, ettei hän osaa."
:P
Rekisteröitynyt 04.01.2011
11.12.2012 klo 15.48 1
Kirjoita kommentti