The Streams: Hopeless Play
Turkulainen The Streams osuu osittain samaan lokeroon kuin taipaleensa päättänyt The Crash. Tosin The Streams kaivaa selkeästi vaikutteita Amerikan keskitien, aikuisempaan makuun sopivasta rockista. Bändiä on helppo heittää samaan riviin monien viimeisen vuosikymmenen aikana poprokkia veivanneisiin orkestereihin tyyliin The Killers ja Coldplay, myös U2-fiilarit tulevat etsimättä eteen. Ne kuuluisat "kuulaat" kitarat ja aikuisempaan makuun sopiva ulkomuoto tekevät The Streamsista mainion radiosoittoyhtyeen. Valitettavasti bändin oma identiteetti on hieman hakusessa sillä bändiä voi vertailla moneen suuntaan. Kuulostaa miellyttävän tutulta mutta kuinka moni osoitaa radiokanavasurffailun harjalla viisun esittäjäksi The Streamsin.
Magenta Skycode -yhteyksistä tuttu Mitja Kiviluoma hallitsee sydämelliset ja paisutteluun taipuvaiset kertosäkeet, esimerkkinä vaikka tunteisiin tukehtuvan oloinen Another lonely day. Kiekon avaava Sexy lady flirttailee The Killersin suuntaan mutta seuraavana kuultava, irkkutunnelmilla alkava My heart still wants you home on jo hyvinkin selkeää U2-nuoleskelua...onneksi bändillä on heittää U2:n rinnalle myös Amerikan kaikuja. The world is on fire on viisu, joka liippaa jo niin läheltä naapurilainaa, että kappaleen alkulähteeksi olisi voinut laittaa Music.TV.com.
Mutta, The Streams tekee asioita taidokkaasti ja oikeassa järjestyksessä. Bullets ja Straigh shot osuvat jälleen rakkautta janoavaan sydämeen vaikka omaperäisyydestä ei voi edes kuiskailla. Toisaalta, Color of my heart on jo niin syvällä Coldplayn laarissa, ettei bändi löydä takaisin kadun aurinkoiselle puolelle ennen albumin loppua - kiekon nimibiisikin valuu ohi kuin unessa.
The Streams hallitsee mallikkaasti tunnelmallisen ja turvallisen pop/rockin ja bändissä on paikoin sympaattisen oloista sinisilmäisyyttä ja herkän runopojan sydäntä. Vaarana on kuitenkin kasvottomuus ja hukkuminen esikuviensa jalkoihin. Tukeva ripaus omaleimaisuutta lisää ja The Streams saattaa olla seuraavana jonottamassa paikkaa ulkomaan keikkalavojen suuntaan.
Magenta Skycode -yhteyksistä tuttu Mitja Kiviluoma hallitsee sydämelliset ja paisutteluun taipuvaiset kertosäkeet, esimerkkinä vaikka tunteisiin tukehtuvan oloinen Another lonely day. Kiekon avaava Sexy lady flirttailee The Killersin suuntaan mutta seuraavana kuultava, irkkutunnelmilla alkava My heart still wants you home on jo hyvinkin selkeää U2-nuoleskelua...onneksi bändillä on heittää U2:n rinnalle myös Amerikan kaikuja. The world is on fire on viisu, joka liippaa jo niin läheltä naapurilainaa, että kappaleen alkulähteeksi olisi voinut laittaa Music.TV.com.
Mutta, The Streams tekee asioita taidokkaasti ja oikeassa järjestyksessä. Bullets ja Straigh shot osuvat jälleen rakkautta janoavaan sydämeen vaikka omaperäisyydestä ei voi edes kuiskailla. Toisaalta, Color of my heart on jo niin syvällä Coldplayn laarissa, ettei bändi löydä takaisin kadun aurinkoiselle puolelle ennen albumin loppua - kiekon nimibiisikin valuu ohi kuin unessa.
The Streams hallitsee mallikkaasti tunnelmallisen ja turvallisen pop/rockin ja bändissä on paikoin sympaattisen oloista sinisilmäisyyttä ja herkän runopojan sydäntä. Vaarana on kuitenkin kasvottomuus ja hukkuminen esikuviensa jalkoihin. Tukeva ripaus omaleimaisuutta lisää ja The Streams saattaa olla seuraavana jonottamassa paikkaa ulkomaan keikkalavojen suuntaan.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti