Gimmel-yhteyksistä tuttu Jenni Vartiainen on työstänyt rauhassa ensimmäistä soolonäyttöään. Levyyn panostettu aika ja vaiva kuuluvat lopputuloksessa. Kiekko on äärimmäisen tyylikästä ja coolia electro-poppista. Soundeja on säädetty ankarasti ja temppuja on lainattu monelta ilmansuunnalta. Levyn aloittava Tuhannet Mun Kasvot lähtee liikkeelle kuin Sigur Róssin viisu. Levyn kokonaisnäkemys asettuu Roisin Murphyn ja Aikakoneen välimaastoon.

Teemu Brunilan säveltämässä Ihmisten Edessä-biisissä pianointro muistuttaa Nightwishin viisusta, toimiva poppispala sisältää riittävät rytmitemput. Kerro Miltä Se Tuntuu lainaa minkä ehtii mutta soundiosastoon on saatu toimivaa pulputusta ja rytmiryhmä on vahva. Mustaa Kahvia potkii tukevasti ja yksinkertainen kertsi saa ysärisoundikuorrutuksen. Tunnoton uskaltaa kokeilla ja lopputulos hengittää rikkaan sovituspuolen ansiosta. Mandartania on kuin välähdys ysäridancen suunnalta, Aikakone on hengessä mukana.

Jenni Vartiaisen ääni on käheän utuinen ja taipuisa mutta hieman ilmeetön. Vartiaisen sävellystyö sujuu vahvoilla käsillä. Soundimaailma ansaitsee korkeat pisteet. Taustoihin uskalletaan säätää riskejä sopivasssa suhteessa tuttujen mausteiden vastapainoksi. Syntikoissa on vahva puhallus. Ilmaa on ympärillä ja rytmipuoli on poppislevyksi kirpeää. Ihmisten Edessä on kestävää poppia, ei pelkkää päiväperhojen räpiköintiä. Albumi on tehty ajatuksella ja laatukriteereitä noudattaen.