KISSin edellinen studioalbumi Sonic Boom oli tietynlainen paluualbumi, sillä edellisestä kiekosta oli aikaa reilu vuosikymmen ja uuden materiaalin julkaiseminen ei ollut itsestäänselvyys. Tuore Monster on ennakkoon hankalampi tekele, sillä Sonic Boom sai lisäpisteitä pelkällä olemassaolollaan - vastaavia irtopisteitä ei voi jakaa enää Monsterille. Sonic Boomin kohdalla bändi lupaili paluuta 70-luvulle Rock And Roll Overin tunnelmiin ja Monsterin kohdalla on väläytelty muistumia Destroyer-kiekolta. 70-luvun viitteet ovat selkeitä ja omasta laarista lainataan rajusti mutta Destroyer-vaikutteet ovat vaikeammin määriteltävissä.

Kuitenkin Monster vaikuttaa jotenkin rennommalta kuin Sonic Boom - edellisellä kiekolla äijillä oli halua näyttää ja saada aikaiseksi perinteitä kunnioittava KISS-kiekko. Monster kuulostaa enemmän itsenäiseltä teokselta mutta urallaan epätasaisia albumeita työstänyt KISS ei tälläkään kertaa löydä varsinaista kultasuonta. Todellisia keikkahetkien huippuhetkiä levyltä irtoaa ehkä parin siivun verran - Hell or hallelujah on albumin ehdoton timantti ja tunnelmankohottaja.

Myös Freak tarttuu mukavasti puseroon ja The devil is me sisältää kunnon Led Zeppelin-fiilistelyä Gene Simmonsin liekehtiessä kuin juhannuskokko. Allekirjoittaneen suosikiksi nousee myös kevyemmällä kädellä toteutettu All for the love of rock & roll. Nimittäin KISSin vakuutus pelkästään rajulla otteella rullaavasta rockista ilman balladeja kaipaisi ehkä sittenkin enemmän sävyjä - vaikka balladin tai kahden muodossa. Albumin yleissoundi on tukevaa ja paikoin metallista - ysäripullistelua. Luonnollisesti 70-lukulainen linja kulkee perustana mutta paikoin kitarasoundin raskaudelle ei löydy riittäviä perusteita.

Oman materiaalin kierrätyksestä ja lainailusta huolimatta Monster on viihdyttävä ja selkeästi perinteisiä KISS-sävyjä tavoittava tekele. Vaikka viisumateriaali ei suoranaisesti loista, se ei myöskään KISS-mittapuun mukaan jää jalkoihin. Useampi siivu kuulostaa hyvinkin tutulta mutta kun bändillä on uraa takanaan 40 vuotta, omasta laarista lainaaminen lienee ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Monster kestää tehokuuntelussa ja se on jo itsessään hyvä saavutus.