Oliver Stonen Raakalaiset (Savages) on värikäs, vauhdikas, liukas, raaka, törkeä ja vivahteikas kertomus huumekauppiaista. Jos olisin kusihädän kehittänyt, olisin silmät keltaisina pidätellyt. Jos leffa olisi vessareissun aikana loppunut, ja olisin kuullut, että loppuratkaisu on vähän outo, olisin pettyneenä uskonut, että loistava huipentuma jäi nyt kokematta.

Mutta ei. Näin koko leffan. Raakalaiset tuntuu sepittävän tarinaa sitä kertoessaan. Alkupuoli puhkuu energiaa. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Ja mitäs nyt, kysyi käsikirjoittaja, kun ratkaisu uupui. Hän päätti kokeilla typerää, väsynyttä, aiemminkin nähtyä temppua, joka pilaa koko elokuvan, jos vaadimme vahvaa kokonaisuutta. Jos vaadimme, niin ostetaan köyttä ja hypätään tuolilta, ei tässä mitään järkeä ole. Kamala lopetus ei tahraa Raakalaisia sen enempää kuin juoniaukot Prometheusta: mitään parempaakaan ei ole aikoihin nähty näissä tyylilajeissa.

Päähenkilöt ovat suhteellisen harmittomia roistoja. Aaron Johnson on hippimäinen kasvitieteilijä, joka tekee taikoja afganistanilaisilla siemenillä. Niitä on Kaliforniaan salakuljettanut jäykkä solttupoika, jota tulkitseva Taylor "John Carter" Kitsch todella tietää kuinka kanki asennetaan peräsuoleen. Eläväisen Blake Livelyn tulkitsema neito Ophelia rakastaa molempia hyvin erilaisia miehiä ja miehet häntä. Kateutta ei esiinny. Erilaiset filosofiat ovat harmoniassa. Tyypit eivät tunnusta lakeja tai normeja, mutta vastapainoksi hippi on innokas hyväntekijä. On erittäin kiinnostavaa nähdä, miten tällaiset hihhulit käyttäytyvät tositilanteessa.

Moottorisahalla päitä pudottelee Salma Hayekin organisaatio. Vaikka sähäkkä Hayek on ilo silmälle muistakin kuin irstaista syistä, show'n varastaa hänen ykkösmiehensä Benicio del Toro. Del Toro on kuin Elviksen ja Ron Jeremyn risteytyksen paha kaksoisveli. Äijä suhtautuu hirvittävään väkivaltaan rutiinilla ja henkiseen väkivaltaan harrastuksena, jos hänellä on luppoaikaa ja tilaisuus särkeä jotakin tiettyä. Sitten taas toisaalta, miten suomennetaan sanonta "Devil may care"? Saatana suattaapi sääliäkin? Inhimillisyys pilkahtaa toisinaan pahimpienkin ihmishirviöiden kasvoilla. Puhdas pahuus turruttaa. 99% pahuus, jolle teoriassa voi puhua järkeä, on huomattavasti pelottavampi asia.

Päähenkilöille tarjotaan yhteistyösopimusta. Typeryyttään he eivät ota tilannetta riittävän vakavasti. Uhkailu ja porkkana vaihtuvat uhkailuun, keppiin ja porkkanaan. Epävarmuuden ilmapiiri on kutkuttava. Miten pitkälle päähenkilöt ovat valmiita menemään? Ophelialla on henkilökohtaisia luonnevirheitä, mutta miehilleen hän edustaa puhdasta hyvää, jota hipinkin on kaikin keinoin suojeltava. Solttu on jo menettänyt viattomuutensa, mutta hänkin voi mennä pidemmälle: se raja saattaa ylittyä, ettei katsoja enää voi poikia kannustaa. Tämä on hyvin jännittävää.

Isoin ongelma ei ole loppuratkaisu, ei kun hetkinen, onpas.

Toiseksi isoin ongelma on se, etten raivostunut loppuratkaisulle. Minne katosi intohimoni? Enimmän aikaa olin elokuvan omistuksessa. En piitannut pienistä. Korruptoitunutta kyttää tulkitseva John Travolta on toisinaan turhan letkeä - mutta hermostunut ihminen voi oikeastikin "ylinäytellä". Dialogi on toisinaan ns. erikoista ("kun sain orgasmeja, hän sai sotagasmeja") - mutta oikeastikin jotkut puhuvat höpöjä. Mikä toimii, se toimii.

Himot viilentyivät siksi, että hahmokaarti tasa-arvoistuu juonen mutkistuessa. Tämä on arvonalennus päähenkilöille. En kaivannut rautalankaselitystä siitä, miksi kolmen kimppa toimii, mutta outo ystävyys- ja rakkaustarina on tarinan tunteellinen ydin, joten olisin toivonut, että se onnistutaan pitämään asiallisemmin etualalla. Esimerkiksi kohtaus, jossa del Toro ja Travolta keskustelevat omista ongelmistaan, on viihdyttävä, mutta turha. Se ei tue päähenkilöiden matkaa, joten mitä se tukee? Loppuratkaisua? Hah.

Prometheuksen tavoin Raakalaiset hukkaa paljon potentiaalia, mutta se on viiden tähden potentiaalia se. Sellaisissa laatujännäreissä kuin Drive (perusleffan taideversio) ja The Girl with the Dragon Tattoo (eurodekkarin jenkkiversio) ei edes ollut potentiaalia hukattavaksi asti.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa