Tavallinen tallaaja ei välttämättä osaa samaistua hippien, hefnerien, muinaisten roomalaisten tai muiden hihhuleiden orgioihin. A Good Old Fashioned Orgy kysyy, että mitäpä jos me järjestäisimme orgiat - vastoin kaikkien odotuksia? Pohdipa sitä, jotta skenaarion potentiaali avautuu. Valitse ryhmä johon kuulut tai olet kuulunut. Oletko salaa tuntenut vetoa johonkuhun? Alitajuntani arpoi esiin muiston asiattomasti nahkapöksyihin vääntäytyneestä muutamaa vuotta vanhemmasta naisesta. Häntä viehättävästi nauratti se, miten orjallisesti tottelen käskyjä. Orgiat on mahdoton ajatus - mutta mitäpä jos hän erikseen pyytäisi? Sitten myös ne ja ne olisivat alasti. Ja kenties... Yääk. Apua.

Huvituin näistä ajatuksista. Johtopäätös: A Good Old Fashioned Orgy ei toimi. Elokuva on tehty ilman visiota, eikä se onnistu oikeastaan missään.

Ryhmä kaveruksia päättää järjestää orgiat, koska he ovat menettämässä talon, jossa on kovasti juhlittu. Leffa alkaa yksillä juhlilla, mistä johtuen traileri on harhaanjohtavan energinen: sekoiluspektaakkeli tämä ei varsinaisesti ole. Pääosassa nähdään mitäänsanomaton nyhverö Jason Sudeikis. Hänellä on ivallinen ilme ja potentiaalia muuttua perheenisäksi ja siinä se. Sain kiinni positiivisesta ajatuksesta: ehkä juuri tämä on leffa hänelle? Ehkä se, miten ontolta, teennäiseltä ja pohjimmiltaan onnettomalta Sudeikis yleensäkin vaikuttaa, tukee tarinaa pinnallisista nykyihmisistä, jotka päättävät puoliväkisin tehdä jotakin hullua todistaakseen olevansa elossa?

Ja pyh. Jenkkikomedioiden perushahmot toimittavat tyhjää orgioita odotellessaan. Sudeikisin hahmon oma ongelma on uusi tyttöystävä. Sellaiselle ei kehtaa kertoa orgioista, joten miten käy? Juonipaljastus: ei mitenkään. Suhteessa ei ole romantiikkaa, komediaa tai jännitteitä, mutta aikaa siihen hukataan. Muilla panijoilla on itsetunto-ongelmia ja muita asiaankuuluvia luonteenpiirteitä, mutta leffalla on tapana vain esitellä asiat ja palata niihin pikaisesti ohimennen.

Edes kunnollista ryhmähenkeä ei rakennu, joten heikostipa se hekotuttaa, kun henki laitetaan koetukselle. Sisäinen uskottavuus puuttuu. Miksi tyypit edes ovat tuttavia? Miksi se tuntuu olevan kaikille selvää, että se pariskunta, jolla on lapsi, ei pääse mukaan, vaikka he tahtoisivat? En muista Jumalan jyrisseen, että irstaile mielesi mukaan, mutta kaupunkisi poltan, jos telakoidut junaan vanhemmaksi tultuasi. Ja ei, tässä ei harrasteta letkajenkkaa AIDS-tyyliin. Suhteellinen itsehillintä pukisi hahmovetoista draamakomediaa, mutta ei, kun tyylilaji on ääliömäinen jenkkikomedia, paitsi että piristävä ääliömäisyyskin on kortilla.

Parrakas ja pullea pummi on huvittava heppu, tai jopa koominen kevennys: aivan, komediassa. Muutkin varmasti pätisivät saadessaan parempaa materiaalia kuin popkulttuuriviittauksia ja semmoisia pikkutuhmuuksia, että ainakin Impiä kikatuttaa. Kun pari sankaria käy seksiklubilla opiskelumielessä, yllättäen eräs sekstailijoista on joku, jonka he tuntevat: ei kylläkään kukaan, jolla olisi sen enempää merkitystä kuin koko klubisessiolla. Missä vaiheessa piti nauraa? Takkuisten ja tympeiden orgioiden aikana lerpahdin totaalisesti. Parin nörtin tuolloinkin tuntema epävarmuus on tarinan huipentuma jos jokin, mutta asioita pitäisi asiallisesti alustaakin ja ne voisivat johtaakin johonkin.

Usein mietin miten vaikea näitä on tehdä. Kuvitellaan, että hemaiseva nahkapöksypimu sanoo: osallistun sittenkin orgioihin. Kumpi olisi hauskempaa, se että joku rento Rampe sanoo juhuu, vai se, että kamera siirtyy välittömästi kuvaamaan murmelin näköistä meikäläistä, joka nielaisee tyhjää ja muuttuu punaiseksi? Koominen ajoitus: sitä ei tästäkään räpellyksestä löydy.