No jösses sentään, rässiorkestereiden veteraaniosastoon kuuluva Testament tyrkkää tuoreella rieskallaan nuoremmille bändeille luuvitosta puhelimeen. Vuonna 1983 perustettu orkesteri osoittaa kouriintuntuvasti, mitä tarkoitetaan sanalla "kokemus" ja "juuret". Testament pudottelee uudella albumilla todella maukasta rässiriffiä mutta bändi suinkaan juutu pelkäksi old school -thrashmyllyksi. Testamentilla on tyylitajua heittää peliin myös tuoreemman oloista hevanderia ja jopa balladiosastoa. Allekirjoittaneen veret seisauttaa kuitenkin tyylitietoinen tuotanto, joka tuo muistoja 80-luvun parhailta thrash/speed metal -albumeilta. Kaiken alleen murskaavaa sävytöntä kitaravallia ei tarvitse sietää Testamentin uudella rieskalla.

Kiekon aloittava Rise Up on todellinen namupala ja suoranainen muotovalio. Albumin nimibiisi jarruttelee lievissä Metallica-fiilareissa - ja nyt puhutaan siitä Metallicasta, joka antoi letin liehua ilman terapiasessioita. True American hate aloitetaan säväyttävällä tiluttelulla kunnes osoite löytyy ripeästä rässimetallista, ehkä lievästi Megadethin suuntaan kumartaen. Tosin kertosäkeen kohdalla testosteronitaso yltää Slayerin tehokertoimiin.

A Day in the Death muistutaa monimuotoisuudessaan myös kulta-aikojen Metallicaa. Cold embrace on herkistelevä balladi mutta ehkä väärällä levyllä. Levyn yllättäviä vetoja ovat albumin erikoisversioilta löytyvät kolme cover-siivua. Queenin Dragon attack saa todella verevän tulkinnan mutta varsinaisesti pisteet korjaa suorastaan pysäyttävä Iron Maiden -versiointi Powerslave. Tuttuakin tutumpi Maiden-viisu saa Testamentin käsittelyssä yllättävänkin ilmavan ulkomuodon. Scorpions-versiointi Animal magnetism on jo lähtökohdiltaan suhteellisen hämärää materiaalia. Testament ei onnistu hälventämään sumuverhoa.

Testament onnistuu vakuuttamaan vanhat rässifanit sortumatta kuitenkaan pelkäksi nostalgiatripiksi. Vanhan ja tuoreen naittaminen vaatii kompromisseja mutta Testament selviää urakastaan kunnialla. Yllättäen monipuolisuus on nykypäivän Testamentin vahvuus. Haaste on heitetty, löytyykö nuoremmalta polvelta pitkäjänteisyyttä säätää yhtä mehukkaita albumikokonaisuuksia.