Grandeville on nostanut profiiliaan bändikilpailuilla ennen debyyttituotostaan Verse Drama. "Kaunosieluinen poikabändi" nähtiin viime vuonna Kasistar-kisassa ja tuoreena näyttönä orkesteri voitti suuren Emerganza-kilpailun Suomen finaalin. Pirteä powerpop-orkesteri kuulostaa tutulta, ehkä turhankin tutulta mutta bändi on kaikessa tunnistettavuudessaan miellyttävän rento ja aurinkoinen - varmasti aggressiovapaata vyöhykettä. Bändi kuulostaa rehellisesti muutaman vuoden takaiselta, syntikoilla on vahvasti asiaa ja bändi huokuu sydämellistä "poikabändienergiaa".

Ainakin allekirjoittanut on löytävinään Grandevillen ulosannista 90-luvun powerpopin lisäksi ripauksen Bloc Partyn reipasta tanssipotkua ja Kings of Leonin viimeisen albumin rauhallisempaa fiilistelyä. Verse Drama -albumin yleisilme on ilmavan valoisa ja rento. Half the lover voisi löytyä Kings Of Leonin tai vaikkapa Jamiroquain albumilta. Kiekon avaava Take us high on yksinkertaisesti aseista riisuvan iloluontoinen indiepop-pala - tosin kaikessa iskevyydessään kovin tuntunoloinen ilmestys. Mayflower on myös suoraan kevyemmän indierockin opaskirjasta. Tunteeseen pakahtuva Walking on the rails on lähellä valua Euroviisusokerin pettävään maailmaan. Fragile rytmittelee rikkaammin ja Snakes intoutuu funkpopin kelkkaan. No big deal heruttelee teinityttöjen kyyneleitä kovin kaavamaisella otteella.

Grandevillen tunteellinen ulkomuoto saattaa maistua namilta varsinkin naisväen korvin kuunneltuna. Bändin hiottu soundi ja turvallisen tutunoloinen viisumateriaali saa helposti mukaansa. Paikoin kappalevalikoima kuulostaa turhankin vahvasti kierrätysmateriaalilta. Toisaalta bändi ansaitsee ison käden häpeilemättömän ylitunteellisesta asenteestaan. Grandevillen musiikki sopii mainiosti päiväunelmien rakennusaineeksi ja arkipäivän pakopaikaksi. Mikä parasta, jannujen innostus kaikuu selkeästi kotisohville asti.