Kuolonörinää Venäjältä...vuonna 1996 Arkharassa perustettu Autopsy Night on ehtinyt sorvata jo muutaman kiekon. Nyt tarkoitus on vakuuttaa raskaamman musiikin ystävät ympäri maailmaa. Autopsy Night voidaan laskea kuolonmetallin old school -osastoon. Bändin vaikutteet ammennetaan lokaisen kuolon saralta tyyliin Death ja Cannibal Corpse. Meno on suhteellisen harrasta ja kliseistä. Vokaalit hoidetaan kunnon oksennusrefleksin saattelemana. Kitarasoundi on suhteellisen terävää, vaikka vokaalit ajavat yli monessa käänteessä. Rumpalin työskentely on kuitenkin melkoista läpsimistä.

Kuten todettua, Autopsy Night ei omaperäisyydellä elvistele. Kiekon avaava Anthropophagy on pelkkä kokoelma riffejä ilman kunnon huippukohtaa - löytyy viisusta sentään tiukka Kerry King -kitaranvingutustuokio. Laulukielestä ei ole varmuutta. Cremator on huomattavasti ripeämpi mutta rumpalin roskiksenkansien läpsiminen ärsyttää. Necroincest tarjoilee levyn parasta örinää. Tiukka kuolonjuna jyskyttää sisään-ulos-sisään-ulos ja vokalistin murinavalikoimasta löytyy jopa piristävää siantappokiljuntaa.

Park massacre on harvinaisen mielikuvitukseton death metal -rynkytys. Albumin nimibiisi saa yllättäen vauhtia vimmaisesta otteesta ja mukavan retroilevista rässisoundeista. Burned alive räyhää minkä ehtii mutta kunnon kertosäkeestä ei ole havaintoa. Jungle Rot -coveri antaa bändille yhteen viisuun kunnon kertsin! Jostain käsittämättömästä syystä bändi on jättänyt yhden albumin herkuista bonuskappaleeksi, Perverse outrage ottaa mukavasti voltteja ja kiireisempi haudankaivuu toimii mallikkaasti.

Autopsy Night on pulassa, kun pöytään pitäisi iskeä kunnon tehokertsejä. Riffimylly pyörii mutta kun rinnalle ei saada tappajan luonteen omaavia kertosäkeitä, homma jää pahasti puolitiehen. Bändin kannattaisi ehdottomasti harrastaa hienoista genrehyppelyä sillä orkesterin harrastama old school -kuolo ei synnytä kovinkaan hedelmällistä lopputulosta. Tehoja on mutta biisikynä ja sovitukset kaipaisvat auttavaa kättä.