Nightwishin Dark Passion Play jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä bändi kuulostaa paremmalta kuin koskaan, kun taas toiset haikailevat turusaikojen perään.

Yhtä kaikki Dark Passion Play kuulostaa ensitahdeista alkaen Nightwishiltä ja yhtye on kovassa vedossa.

Edellisten levyjen tapaan Dark Passion Play on tuhti teos – jopa vieläkin mahtipontisempi ja huippuun viritetympi kuin edeltäjänsä Once. Tuomas Holopaisen sävellykset kuljettavat kuulijan matkalle, jonnekin, johon päätyy harvemmin hevimusiikin kautta.

Levyltä löytyy myös hittejä - kuten sinkkunakin julkaistu Amaranth – jotka saattavat tehdä Nightwishistä entistäkin isomman kansainvälisen listajyrän. Ei olisi yllätys, jos Dark Passion Play olisi kaikkien aikojen myydyin Nightwish-albumi.

Dark Passion Playltä löytyvät tähän mennessä raskaimmat ja kevyimmät Nightwish-raidat. Raakaa voimaa antaa Marco Hietalan vokaalipanos, joka on nyt entistä vahvemmin keskiössä. Hietalan suoritus Master Passion Greed -kappaleessa on yksi hienoimmista hetkistä suomalaisessa raskaassa musiikissa.

Myös uusi laulaja Anette Olzon saa puhtaat paperit. Hänen äänen heleys ja vivahteet tuovat mieleen Rainbow`s Night -vokalisti Candice Knightin ja Maggie Reillyn – eivät hullumpia laulajia hekään.

Mitäpä voi muuta todeta kuin että Nightwish on onnistunut uransa kenties vaikeimmassa tehtävässä: lanseerannut uuden laulajan kadottamatta samalla punaista lankaansa. Tällä levyllä mennään vielä pitkälle.

Jouni Hirn