SoulHealer: The Kings Of Bullet Alley
Kajaanista kajahtaa kasariheviä niin että allekirjoittaneen (jo leikkuriin joutunut) takatukka tekee haamupaluun. SoulHealer hallitsee perinteisen hevanderin ja tukkaheavyn aakkoset. Kun mukaan sotketaan hienoiset powerlaukat ja aikuisrockin mausteita, homma alkaa olla selvää takatukkataivasta. The Kings Of Bullet Alley -niminen albumi kärsii turhan diskanttisesta ulosannista, joka syö tehoja alakerran jykeväksi tarkoitetusta perustasta - kokonaisuus toimii kuitenkin innostuneen asenteen ja pätevän viisumateriaalin ansiosta.
Tosin monessa käänteessä miettii biisin alkuperäistä lähdettä mutta taitava lainailu ei ole häpeä. Kuuntele vaikka suoraan perusheavyn abc-kirjasta oleva Wheels of fire, lähtee ripeästi ja kiekuu mennessään. Samaa voi sanoa hitaammin riffittelevästä peruskalliosta nimeltään Zoned out. Levyn nimikappaleesta on huomaavinaan Helloween-virityksiä. Rokkislovari Nightfall on aika lähellä Night Ranger -nimisen orkesterin tuotoksia.
SoulHealer jää kiinni tuotannon pienistä hienosäädöistä ja vokalistin ulkomaan kielen ääntämisen koruttomuudesta. Viisumateriaali osoittaa oman genren sujuvaa hallintaa ja varsinkin kitarasooloihin loihditaan tunnelmallista vingutusta - ja tällä en tarkoita nopeusrajoituksista piittaamatonta tiluttelua. SoulHealerin seurassa takatukka saa tuuletusta ja karvanopat lepattavat, kasarifiiliksestä täydet yhdeksän pistettä. Muutama tehokas keihäänkärki lisää ja olisi puhuttu todellisesta onnistumisesta mutta nyt jäädään tasavahvan OK-tason paremmalle puolelle.
Tosin monessa käänteessä miettii biisin alkuperäistä lähdettä mutta taitava lainailu ei ole häpeä. Kuuntele vaikka suoraan perusheavyn abc-kirjasta oleva Wheels of fire, lähtee ripeästi ja kiekuu mennessään. Samaa voi sanoa hitaammin riffittelevästä peruskalliosta nimeltään Zoned out. Levyn nimikappaleesta on huomaavinaan Helloween-virityksiä. Rokkislovari Nightfall on aika lähellä Night Ranger -nimisen orkesterin tuotoksia.
SoulHealer jää kiinni tuotannon pienistä hienosäädöistä ja vokalistin ulkomaan kielen ääntämisen koruttomuudesta. Viisumateriaali osoittaa oman genren sujuvaa hallintaa ja varsinkin kitarasooloihin loihditaan tunnelmallista vingutusta - ja tällä en tarkoita nopeusrajoituksista piittaamatonta tiluttelua. SoulHealerin seurassa takatukka saa tuuletusta ja karvanopat lepattavat, kasarifiiliksestä täydet yhdeksän pistettä. Muutama tehokas keihäänkärki lisää ja olisi puhuttu todellisesta onnistumisesta mutta nyt jäädään tasavahvan OK-tason paremmalle puolelle.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti