"Tehkää minusta miekkanne!" karjaisee sotilasjohtaja verissä päin, kun konekiväärit osoittavat alaviistoon ja alainen epäilee, onko taistelua viisasta jatkaa.

"Viha on lihaani", toteaa valtiovaltaan pettynyt matami. "Ruokin sillä itseäni. Näännyn olemalla syömättä."

Coriolanus näyttää nykypäivään sijoittuvalta poliittiselta sotadraamalta, mutta se perustuu William Shakespearen näytelmään. Näitä on nähty, mutta vitsi on yhä mahtava. Koska elokuva - Ralph Fiennesin esikoisohjaus - on pätevä ja kuolemanvakava, vanhan kansan teatterikieli tekee siitä hetkittäin tappohauskan, estämättä sitä olemasta väkevä ja liikuttava. Tämä on vain mielipide. Hienovaraisuuden hylkääville piirretyillekin pillitän.

Fiennes näyttelee roomalaista sotilasta Caius Marciusta, joka ansaitsee liikanimen Coriolanus palveltuaan maataan kunnialla. Miksi tällaisia hahmoja ei enää kirjoiteta? Sota on Coriolanuksen maailma. Hän on peloton, kivinen, vihantäytteinen, vastenmielinen friikki vailla huumorintajua, mistä huolimatta ja johtuen katsoja saattaa tuntea sympatiaa, sillä hän on tätä puhtaasti: hän on traagisesti kahlittu itseensä. Coriolanuksen kunniakäsitykset ja käytöstavat ovat kehittyneet kentällä. Hevillä hän ei jousta. Hän on oikeutettu ehdokas Rooman konsuliksi, mutta poliitikot ja heidän manipuloimansa kansalaiset pelkäävät häntä. Syytäkin on, mutta se on tosiasia, että hänet pettää kansa jota hän puolusti.

Coriolanus hakee apua veriviholliseltaan Aufidiusilta, jota näyttelee Gerard Butler. Sonnit vihaavat toisiaan palavasti, mutta voin luvata, ettei sovinto vaikuta äkkinäiseltä, kunhan näet miten he vihaavat. Aikoihin en ole todistanut mitään romanttisempaa. Silmissä on roihuavaa intohimoa dialogin ollessa hintahtavampaa kuin kuningas Daavidin tarinassa. "Anna minun kietoa käteni ympärillesi. Sanon sinulle, että rakastan neitoa, jonka nain, ja se on taivahan tosi. Kun näen sinut siinä, sinä jalo mies, tanssii sydämeni kiivaammin kuin kantaessani häntä ensimmäistä kertaa kynnyksen yli", vaahtoaa Butler. Seuraava kohtaus: Fiennes istuu alasti suihkussa. Nauroin toisinaan ääneen kyseenalaistamatta kohtausten virallista merkitystä.

Näyttely on eeppistä. Sylki suihkuaa: Fiennes ja hänen manipuloivaa äitiään näyttelevä Vanessa Redgrave antavat kaikkensa. Butler ja hillitty poliitikko Brian Cox kunnioittavat katsojaa vahvalla läsnäololla. Soopaa suoltavat piruparat vaikuttavat vahvatahtoisilta ja laskelmoivilta mielipuolilta, eli siltä, mitä uskon vastaavien päättäjien olevan oikeasti kuortensa alla. Tarina ristiriitaisista tunteista ja kieroilevista poliitikoista on ajaton. Tyylivalinnat vain korostavat tätä: kamerakännyköiden ristitulessa raivoava lavateatteriroomalainen on absurdi näky, mutta hänen tunteensa ovat totta. Tämä ei ole tarina Coriolanuksen kostosta, joten käytännön asiat jäävät sivumaininnaksi, vaan Coriolanuksesta, joten tunteet roihuavat.

Teatteri ja runous ovat kivikautisia taidemuotoja, jotka kehittyivät elokuvaksi ja musiikiksi. On asioita, joita kehittyneemmät taiteet eivät hyödynnä, mutta näin ei tarvitse olla. Minä en pidä teatterista - omistan kopion Catsista ja se riittää -, mutta teatterimaisuus on asia erikseen. Fiennes modernisoi sen. Rakeisuus ja kameran osaavasta heiluttelusta seuraava karuus ja hektisyys antavat kieroa uskottavuutta mahtipontiselle runoilulle. Intiimien lähikuvien runsas käyttö auttaa nauttimaan näyttelijöistä huomattavasti tyydyttävämmin kuin kiikarit. Tämä on näytelmä, symbolinen kertomus - ilman pahvilavasteita.

Pikaopiskelujeni perusteella Fiennes olisi voinut parantaa elokuvaa lähinnä parantamalla Shakespearen tekstiä, mitä hän luultavasti ei tahdo tehdä. Coriolanus ei vietä syventävää laatuaikaa Aufidiusin tai kenenkään kanssa. Tunteet tulevat silti moitteetta esille, joten kerrontaa voidaan kiitellä näkemykselliseksi, mutta jos tarve nähdä näkemättä jäänyttä kehittyy, kenties potentiaalia jäi käyttämättä, mikä selittää sen, miksi itsenäisesti toimiva tunnemoottorini arpoi tälle vain neljä tähteä.

Traileri muistuttaa irtovitsiä Last Action Herosta, joten painotan: Coriolanus ei ole toimintaelokuva. Sotimista on mukana vain jotta sodan henki jäisi kiiltämään Coriolanuksen halveksivaan katseeseen ja runneltuun kupoliin.