Tanskalainen The Asteroids Galaxy Tour retroilee korvat ja silmät täyteen parin vuosikymmenen takaista tunnelmaa. Purkkapoppia, funkkia, soulia ja acid jazzia kirkkaan sateenkaaren väreissä. Albumin retroviritykset saavat hymyä naamariin mutta pakko myöntää annoksen olevan liian tuhtia - albumin loppua kohden hymy kääntyy virnistyksen puolelle. Pienempinä annoksina levy on kuitenkin melkoinen aikakonematka 60-ja 70-luvun värikylläisiin discopop-tunnelmiin.

Kokoonpanon vokalisti Mette Lindberg vaikutta heliumia imaisseelta The Soundsin Maja Ivarssonilta. Albumin reheviä soundeja ei voi olla ihastelematta, parissa siivussa tulee mieleen levoton Austin Powers -leffa Kultamuna ja leffan psykedeelinen pophehkutus - Yeah, baby, yeah.

Dollars in the night potkii mahtavasti tukevan alakerran avulla - vokaaleissa kuullaan aitoa purkkapoppia. Cloak & Dagger onnistuu kuulostamaan mahtipontiselta James Bond -teemalta suoraan 70-luvun hämäristä. Mafia on kuin Jamiroquai veivaamassa The Soundsin siivua. Ghost in my head vaikuttaa turboahdetulta 70-luvun funk/soulpalalta. Fantasy friend forever räjähtää korville ärsyttävänä sokeripoppispommina. Albumin nimibiisi osoittaa ylipirteän retroilun sudenkuopat - raja osuvan sävelarkeologian ja ärsyttäväksi kääntyvän ylipirteyden välillä on veteen piirretty viiva.

The Asteroids Galaxy Tour virittää retropaukun, joka hyytyy paikoin muoviseksi pakkohauskaksi nytkyttelyksi. Parhaimmillaan meininki on kuin Amy Winehouse olisi siirretty aikakoneella jättiafrokampauksissa nytkyttelevän popsoul-orkesterin johtotähdeksi. Retrokarkkia on kuitenkin tarjolla turhankin tuhti annos.