Jerry Maguiren ja Melkein julkkiksen ohjaajan Cameron Crowen tyylin kuvailuun tarvitaan vähintään kaksi lausetta. 1. Toisinaan Crowe saa yksinkertaisen tarinan näyttämään manipuloivalta ja mairean itsetyytyväiseltä. 2. Crowe osaa puhaltaa intoa ja tunnetta nimenomaan laskelmointinsa sekaan, jolloin jopa kiiltokuvamainen juonenkäänne saattaa ilahduttaa ja liikuttaa, vaikka sitä olisi odottanut.

Se on joutavaa triviatietoa, että Koti eläintarhassa (We Bought a Zoo) perustuu tositapahtumiin. Matt Damon näyttelee muuan Benjaminia, joka menettää vaimon ja ostaa tilalle kulahtaneen eläintarhan. Eräillä rahaa riittää. Nuori tytär tykkää. Synkkä teinipoika ei. Ennalta-arvattavaa draamaa ja komediaa kehittyy. Tilanne on niin vertauskuvallinen, että leffakin ohimennen vitsailee asiasta. Tunnelmat sopivat koko perheelle, mutta kenties parhaiten äideille ja pehmo-isille. Tarinasta uupuu sellainen eteenpäin työntävä voima, jonka johdosta muun muassa Free Willy on jännä muillekin.

Benjamin on puupää. Kenties se on tarkoituksellista. Suuttuessaan hän sopottaa pojalleen ristiriitaista sanomaa vaikuttaen yllättyneeltä asioista, jotka ovat katsojalle selvää pässinlihaa. Herran ongelmat ratkeavat riskejä ottamalla ja tyyliin "oho, nyt voitin Lotossakin". Hän on mukava puupää. Hän symboloi naiivia rohkeutta ja hyvää tahtoa, jotka tiettävästi ovat joskus hyödyksi elämässä.

Luonnostellut persoonallisuudet hoitavat puistoa ja palloilevat siellä. Eräällä partasuulla on väitetysti raivokas riita ylimielisen tarkastajan kanssa, mutta tämä on vain anekdootti. Sketsihahmoja tyypit ovat lähinnä puheissaan. Draaman ja komedian tasapainolle tärkeitä ovat Scarlett Johansson ja Thomas Haden Church. Church on Benjaminin veli, joka paheksuu hulluja päätöksiä rennolla asenteella. Johansson yllättäen ei ole "Maaninen Keijukaismainen Unelma Tyttö". Hän on luonteva, hillitty ja vastuuntuntoinen puistonhoitaja, johon Benjamin toki kiintyy, mutta ensin on tehtävä työt. Kuinka Crowe malttoi mielensä?

Purkamalla imartelevan sovinisminsa muihin hahmoihin. MKU-tytöt ovat tyttöystäviä, joilla on enemmän persoonallisuutta kuin omaa tarinaa tai uskottavuutta. Sentapainen hahmo on Benjaminin tytär: viattomasti pikkuvanha, nukkemaisen söötti, kivakiva hihkuja ja nokkelien repliikkien lausuja ei erityisen puhuttelevasti muistuta ihmistä. Moni sanoo yäk, mutta minusta hän on suloinen elokuvamaisella tavalla. Lisäksi kuvioissa on hupsu ja herkkä teinityttö, josta perheen poika kiinnostuu. Se jää hänen merkityksekseen.

Ostettu Korkeasaaren korvike on nähnyt parhaat päivänsä. Ihmissuhdeongelmat ratkeavat puolivahingossa sitä kunnostettaessa. Rahoitukseen liittyviä pulmia käsitellään niin epäuskottavasti, etten yllättyisi, jos sivujuoni olisi järjenvastaisesti totta, sillä totuushan on tarua ihmeellisempää. Monet parhaista hetkistä ovat reilusti koomisia: varsinkin diivailevasta tarkastajasta pidin. Lampunhenkimäinen talouspolitiikka oltaisiin silti voitu korvata kattavammalla arkipäiväisellä draamalla. Benjamin päähenkilönä käy muutamat kehittävät keskustelut tärkeimpien tukijoiden kanssa, mutta näihin syvyyksiin hahmonkehitys jää. Muilla hahmoilla joko ei ole ongelmia, tai sitten ongelma on halu ruikuttaa ja halu haihtuu itsestään.

Koti eläintarhassa on pääasiassa auringonpaistetta ja positiivista mieltä. Se voitti minut puolelleen useita kertoja, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että käännyin usein sitä vastaan - mutta en minä kauaa murjottanut. Hyviä näyttelijöitä, hyvää tahtoa ja laadukasta kuvaa ja ääntä Crowelta sopii odottaa. Sakara tai pari myönnetyistä tähdistä on omistettu tiikereille ja riikinkukoille ja semmoisille, joita on aina kiva silmäillä.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa