Raivoa en ole lähiaikoina nähnyt enkä tuntenut, mutta kysy ihmeessä uudestaan vajaan kahden vuoden kuluttua, kun ohjaaja Jonathan Liebesmanin Ninja Turtles saapuu Suomeen. Liebesman on semmoinen setä, että kun Minotauros ja Khimaira tulevat vastaan, hän liukastuu muinaisen myyttisen Kreikan vaarallisimpaan banaaninkuoreen lentäen rymisten perseukselleen. Noustuaan hän koettaa toeta, mutta voi, hirviöt tapettiin jo, eikä hän selvää sekuntia kuvattua saanut.

Tunnen jonkinasteista sääliä Sam Worthingtonia kohtaan, eikä se ole ylimielistä piruilusääliä. Titaanien taistelu (Clash of the Titans) oli hätäisen 3D-käännöksen vuoksi kirjaimellisesti uskomattoman huono elokuva: eräs elokuvaelämäni suurista elämyksistä. Karismasta vapaa Samppa pääroolissa ei sitä pelastanut. Samppa kuitenkin on ihminen, ja vielä parempi kun ei ole (Avatarissa). Worthington vannoi, että Titaanien raivossa (Wrath of the Titans) pistetään paremmaksi, mutta poika ei saa tilaisuutta. Hänellä on nyt kivempi tukka. 3D-käännös on standardienmukainen, eli harmiton ja melko turha. Rakenteeltaan jatko-osa on ihan sitä samaa videopeliä, enkä viittaa God of Wariin vaan Mega Maniin. Kävelyä, tasopomo, kävelyä, tasopomo.

Worthington on Perseus, Zeuksen poika. Perseus ei ole hahmo. Mukana roikkuva Andromeda ei ole hahmo. Hahmot ovat muutakin kuin suorittajia. Liam Neeson ja Ralph Fiennes ovat Aslan (!) ja Voldemort (!) toisissa ulottuvuuksissa, mihin verrattuna Zeus ja Haades ovat napanöyhtää ja korvavahaa. Bill Nighy käy kuolemassa eksentrisenä kevennyksenä. Kamera heiluu. Mitään ei käteen jää. Takaisin kotona: nähdessäni netissä mainosbannerin, kesti kaksi sekuntia muistaa, että juurihan minä tuon näin. En muista odottaneeni elokuvaa toiveikkaasti hetkeäkään sen jo nähtyäni.

Viimeksi Zeus Neeson vapautti lonkeroperkele Krakenin ja käski poikaansa pieksemään sen. Yhtä loogisesti kehittyy jatkis. Jumalien tyhmyys sentään on "sisältöä", huumoria. Zeus, Ares ja Fiennes Haades kyräilevät kolmestaan vihreän kankaan edessä, ja mysteeriksi jää, miten yksikään heistä on pysynyt hengissä perjantain yli saati ikuisesti. Älykkäästi ja huvittavasti Perseus kieltää seuralaisiaan rukoilemasta jumalia, koska se vain pahentaisi asioita. Siinä on ainoa syy kannustaa kaveria. Maailmanlopunkin Pöösiys yrittää estää ja nuoresta pojastaan hän välittää enemmän kuin mistään, mutta näin hätäisen ja pinnallisen kerronnan rinnalla joku Muumion paluu näyttäytyy klassikkona lajityypissä ihmissuhderaama. Onko Liebesman edes katsonut Indiana Joneksia?

Tylsää! On niin kovin tylsää. Unohduin usein ajatuksiini. Laavahirviö liikuttaa kättä hitaasti kuin kraaaaaaaakkeni lonkeroitaan... eimuttahetkinen, sillävälin kameramies tanssii ripaskaa kun jännä kaksintaistelu pimpeli pom päättyi!! Teoriassa minut on helppo lahjoa parilla hulppealla 3D-hetkellä ja jännästi suunnitelluilla hirviöillä, annoinhan hirmuisesti anteeksi komialle filmille Immortals. En kiistä sitä, ettenkö tahtoisi laittaa useita kuvia (frameja) Windowsin taustakuvaksi, mutta liikkuvana kuvana eräätkin merkittävät mättökohtaukset viihdyttävät vähemmän kuin konseptitaide. Vau. Pieni vaisu vau.

Heitäpä tykittävä idea toimintaleffalle. He-Man vs. Batman, pääosissa Arska ja Syltty? Ei kiinnosta, jos sen ohjaa Liebesman. Vain 1/3 miehen edellisestä työstä Battle: Los Angeles oli puuroa naamaan, ja lopuista taktisista toimintakohtauksista nautin, mutta nyt mentiin pakkasen puolelle. Sitäpaitsi, joillekin ohjaajille toimintakohtaukset ovat Akilleen kantapää, mutta Liebesman on erikoistunut niihin. Katso miehen hahmo- ja juonivetoinen jännäri The Killing Room ja nielaise pääskynen ja tornipöllö ennen kuin leukasi kiinni saat.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa