Ihan sama. Kyllä. Se vaikuttaa nuoren Lucyn asenteelta, kun hän navigoi opiskelun, töiden ja itsensä myymisen tai jakamisen välillä. Ystävyys narkomaaniin ja tulehtuneet muut suhteet kertovat hänestä vain vähän. Viattomuuden hohtoa hänessä on: timmi vartalo, maidonvalkea iho ja asenne apaattisuuden ja myönteisyyden väliltä auttavat asiaa. Katuojan sutenöörin sijaan Lucyn rekrytoi leidi. Lucy pääsee viihdyttämään rikkaita pappoja. Hänet vaivutetaan uneen, jolloin häntä saapi räplätä, vaan ei hässiä. Siistiä sisätyötä. Eikä vagina varsinaisesti edes ole temppeli Lucyn mielestä.

Tyttö on ekshibitionisti, tai välinpitämätön, tms. Henkisesti hän on muualla kuin tässä elokuvassa. Hän osaa käyttää kopiokonetta ja pyyhkiä pöytiä ja itkeä ja nauraa. Koeta tästä päätellä, mitä pienessä päässä pyörii. Ihmisen esineellistäminen ja suhde ruumiiseensa ovat aiheita, mutta katsoja päättää missä määrin. Lucyn katsominen auttaa, mutta yritys samaistua häneen välttämättä ei. Aloituskohtauksessa laborantti tunkee Lucyn kitaan aparaattia, koska Lucy ilmeisesti on vapaaehtoinen koekaniini. Älä kysy miksi. Lucy on tunteva, kohtalostaan kiinnostunut olento, mutta hän ei esimerkiksi herää hikisenä painajaisesta, tai muutoin korosta sielunsa tilaa.

Rohkea irstailu Lucyn nukkuessa pirstaloi näkökulmaa. Katsojan asema etäisenä tarkkailijana korostuu, mikä on oikein muut tyylivalinnat huomioiden. Elävää mutta elotonta nukkea kouriva kanervakullinen plösö metusaalemi on provosoiva asia, joten sen härskimpiin vesiin elokuvan ei tarvitse sukeltaa. Kenties leffa flirttailee jännärimäisyyden kanssa, kenties ei. Väitetysti jotkut miehet tahtovat vain puhua prostituoiduille. Surullisia piruparkoja ovat Lucynkin asiakkaat. Iljetys ja sääli ovat kivoja tuntemuksia varsinkin sekaisin.

Emily Browning suoriutuu hienosti Lucyn roolista, niin utuisuudesta kuin naaman väännöstäkin, ja myös velttoilusta, vaikka häntä väännetään. Hän tekee vaikutuksen jonka hän varmasti olisi tehnyt samansuuntaisessa roolissa Sucker Punchissa, ellei kökköfilmi olisi sekoittanut vertauskuvia kiiltokuviin. Lucy herätti itsessäni outoa sääliä. Tulkinnan vara tekee sen. Sääli, kun joku ruumistaan myy, mutta onpa sääli sekin, että Lucy jää ilman ammattiin kuuluvaa perverssiä inhimillisyyttä! Nukkuvalta riistetään oikeus kehittää leffahutsulle kuuluva särmikkään humoristinen itsetunto. Kun mikä lie ähkivä Vesku Loiri ryhtyy penistä etsimään Eino Leinoa liikuttuneena siteerattuaan, Lucylle tekisi hyvää pyöräyttää silmillään sieluunsa sarkasmia. Lucy vaikuttaa hakevan kosketusta ihmiskuntaan keinolla millä hyvänsä, mutta hipaisuksi se kaikki jää.

Romanttisissa filmeissä on herkkää musiikkia ja valaistusta, jotta näkisimme hahmojen pään sisälle – jotta näkisimme elämän kauneuden - emmekä himokkaita elukoita. Sleeping Beauty tähtää päinvastaiseen vaikutelmaan pitkine vähäeleisine tunnekylmine ottoineen. Syy elää yhtenä haisevista, etovista apinoista saattaa unohtua, mutta ajoittaiset tunteet ja oma myötätunto muistuttavat, että pinnankin alla tapahtuu. Sovitaan vaikka että siinä oli asian ydin. Sanomasta voisi satuilla useammalla tapaa, mutta on helpompaa luetella, että aiheita ovat vaikkapa feminismi, mielisairaus ja puolikuolleissa äijissä heräävä nekrofilia, kuin perustella, miksi nämä ovat elokuvan herättämiä teorioita, eivätkä pinnallisia ajatuksia.

Leffa on ajanvietettä, mikäli katsoja tahtoo testailla taiteella tulkinta- ja tunnemoottoreitaan. Tissiviihteen ystävien sopii ajatella sen verran, että tänään kernaammin pornoo.