Nälkäpeli
Ensi-ilta: | 23.03.2012 |
Genre: | Sci-fi, Seikkailu, Toiminta, Trilleri |
Ikäraja: | 12 |
Nälkäpeli (The Hunger Games) kertoo urheasta Katniss Everdeenistä, joka on tottunut pitämään perheestään huolta. Jos tunnet Winter's Bonen päähenkilön, tunnet Katnissin: näyttelijäkin on sama. Katniss ei päästä pikkusiskoaan teurastettavaksi, joten hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Areenalle ei ole kiirusta, mikä on elokuvan nautittavin piirre. Katniss elää uskottavaa köyhää elämää. Kun näihin ympyröihin tuodaan nukkemainen tititöötti, elokuva ei muutu naurettavaksi, vaan töötti vaikuttaa perverssiltä, mikä kertoo paljon kulttuurista, jota tööt edustaa. Leffa on sci-fiä. "Nälkäpeli" on tv-ohjelma, jota hallitaan kuten Truman Show'ta. Kun Katniss astuu parrasvaloihin, hänet valtaa epätodellinen olo. Tunne välittyy.
Varsinainen Nälkäpeli on valitettavan keskinkertainen mittelö. 12 tyttöä ja 12 poikaa 12 sektorilta leikkii kukkulan kuningasta. Areenana on metsä. Kupsahtaa ehtii luonnollisistakin syistä. Yhtä asiaa odotin suurella jännityksellä. Pidin Katnissista enemmän, kuin vastaavien areenaelokuvien sankareista. Vaikka osa kilpailjoista on niin sanottuja ammattilaisia, eli harjoitelleita vapaaehtoisia, he kaikki ovat kotoisin sorretuilta sektoreilta. Katniss ei ole kummoinen sankari, jos hän surutta teurastaa kaikki? Luvassa on siis kutkuttavan vaikeita valintoja? Ei. Kaikesta alustamisesta, synkistelystä ja väkivallasta huolimatta Nälkäpeli on lapsellinen teinijännäri, mikä on vaivaannuttava yhdistelmä. He joita Katnissin tulee varoa ovat hihittäviä psykopaatteja, jotka nauttivat tappamisesta. Loppuja hän voi vaikka pussailla ja halia. Päänvaivaa aiheuttaa lähinnä oman sektorin pökkelöpoika Josh Hutcherson.
Jennifer Lawrence näyttelee vakuuttavasti vahvaa nuorta naista kuten Winter's Bonessa. Katniss voi heittäytyä tunteelliseksi, mutta tositilanteissa hän on totisen määrätietoinen. Sisäinen feministini juhli häntä - kunnes hän kohtasi nilkkejä. Ihanko tosissaan elokuva yrittää pakottaa minut kannustamaan kimmaa, jonka jo siskoksi adoptoin? Ajatusta seuraavat muut huomiot. Kaikki tapahtuu kovin kätevästi. Sääntöjä muutellaan kuin Big Brotherissa. Katnissin ei tarvitse tehdä mitään särmikästä, joten hänessä ei ole särmää, ei todella. Hän on täydellinen. Jos onni ja käsikirjoitus ovat vannoutuneesti hänen puolellaan, minun ei tarvitse.
Epävakaalla kameralla saavutettava neuroottinen karuus pukee alkupuolta kiitettävästi. Toiminta on sitä sorttia josta ei selvää saa. Tunteellinen elokuva oikeutetusti tavoittelee ohikiitävän hetken kiihkeyttä, eikä alleviivattua tyylikkyyttä, joten ehkä arvostaisin kyytiä enemmän, jos olisin tunnetasolla mukana pysynyt. Siitäkään huolimatta että karu ilmapiiri lopulta pilataan surkeilla tehosteilla, en tuhissut tahi inissyt, vaan kenties pyöräytin silmiä. Asiat joista lähinnä vihjaillaan - tämä koko kapina-aspekti - kiihottavat mielikuvitusta. Elokuva on ylipitkä, vertauskuvallisuus jää oletettua olemattomammaksi ja itse kamppailu on yhtä antikliimaksia, mutta tahdon silti nähdä seuraavan osan, joka on tulossa jo ensi vuonna.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (21 viestiä)
Rekisteröitynyt 08.11.2009
24.03.2012 klo 13.09
24.03.2012 klo 13.12
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
24.03.2012 klo 13.23
Muistaakseni Battle Royale toimii hienosti omassa tyylilajissaan. Iso-Arskan kökköfilmi Juokse tai kuole on sekin hauska oikealla asenteella katsottuna. Death Race 2000:sta en muista mitään, se pitäisi katsoa uudestaan.
Rekisteröitynyt 07.12.2007
24.03.2012 klo 16.09
Battle Royalen kopio tämä ei ole. Kumpikin on hyviä omalal tavallaan, ja kummastakin olen lukenut kirjan ja katsonut leffaversion.
Tälle antaisin 3.5/5, mutta ymmärrän hyvin Peltosen arvosanaa, sillä jos kirjaa ei ole lukenut, tulee sekava kuva monestakin asiasta. Lisäksi harmitti väkivallan laimentaminen, kirjassa se oli melko graafisesti kuvailtua. BR-tasoa sen ei kuitenkaan tarvinnutkaan olla, se elokuva välistä vaan mässäili gorella.
24.03.2012 klo 20.36
Ekan kirjan oon lukenu mut näitä leffoja en taija kattoa.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
24.03.2012 klo 20.47
Ite selittäisin ne hahmojen paksut meikit ja sateenkaaren väriset tukat sillä et ihmisethän on ajan kuluessa ryhtyneet ehostamaan itseään koko ajan enemmän ja uusilla tavoilla, niin että tulevaisuudessa ollaan sitten jo tossa pisteessä, tai jotain tämmöstä.
Ekan kirjan oon lukenu mut näitä leffoja en taija kattoa.
25.03.2012 klo 01.13
25.03.2012 klo 09.32
25.03.2012 klo 15.35
25.03.2012 klo 16.29
Battle Royale oli paska ja tää on vielä paskempi. Oikeessa elämässä tuo tyttö vain hakattaisi, raiskattaisi ja jätettäisi ojaan kuolemaan.
Minkä ihmeen takia vertaat Sci-fi leffaa tosielämään? Kyseessähän ei ole dokumentti (fyi).
Käsitykseni mukaan kirjat on suunnattu teineille/nuorille? Voi siis olla että tämänkään takia leffa ei uppoa moneen meistä (vertaa Twilight).
25.03.2012 klo 21.13
Rekisteröitynyt 26.04.2011
26.03.2012 klo 00.12 1
26.03.2012 klo 11.52
26.03.2012 klo 13.08 1
26.03.2012 klo 13.44
Rekisteröitynyt 23.02.2010
26.03.2012 klo 16.38
Rekisteröitynyt 04.09.2011
27.03.2012 klo 21.15 1
Ylipitkä tämä ei ole. Johtean siitä, että alun alustuksen jälkeen loppu on niin kiihkeää toimintaa, ettei pääse pitkästymään. Elokuva etenee myös jatkuvasti. Miten kun Peltosen mielestä elokuva on sekä yli pitkä, että sekava? Kuinka sekava tämä oisi ollutkaan, jos tämä olisi ollut leikutta esim 90. minuuttiin. Taisivat Peltosella olla vaan urakkapalkat mielessä. Meille maksaville katsojille on yleinsä vaan plussaa, että samalla rahalla saa pidemmän elokuvan. Eriasia on, jos elokuva käy selvästi tylsäksi ja pitkitetyksi, mutta sitä tämä ei tee. Alun pitkä alustus on samalla alustusta myös trilogian seuraaviin osiin.
Millä perusteella tuota loppua kritisoitte? Tottakai se loppuu samoin kun kirjassa. Miten siitä voisi muuten jatkaa fiksusti trilogiaa, kun tämä on vasta sen eka osa? Tätä voi kyllä suositella kaikille, jotka eivät kammoa teinitraamaa. Siis hyvin myös esim. 25-35 vuotialle, jotka eivät ajattele turhan vakavasti. Tuntuu, että jollain erityispäätöksellä/rahalla juntattu k12-ikäraja, kyllähän tämä selvästi samaan kategoriaan menisi kun normi k-16 elokuvat. (Tosin ennemmin nekin voisi sallia 12-vuotialla, nykyinen ikärajasäädäntö kun on aivan ylitiukka, vaikka ikärajat ovat hyvästä.)Ehdottomasti kaikkine puutteineenkin yksi niistä elokuvista, jotka pitää tänä vuonna nähdä.Olihan tuo ihan viihdyttävä ja puhuttavakin pätkä, kyllä tolle 3½tai jopa 4 tähteä voi antaa.
30.03.2012 klo 22.02
Kirjat lukeneena tietysti automaattisesti vertailee leffaa ja kirjaa keskenään eikä se tässä tapauksessa ole edes pahasta, kun leffa on pysynyt näinkin ihailtavan lähellä alkuperäismateriaalia.
Elokuvan tunnelma on erittäin kiirehdityn oloinen eikä monia seikkoja selitellä katsojalle ollenkaan puhuun ottamattakaan hahmojen kehittämisestä. Kirjassa nämä ongelmat loistavat poissaolollaan ja leffa olisikin ollut paljon eheämpi kokonaisuus, jos hahmoille olisi annettu paljon enemmän aikaa kertoa itsestään. Esimerkkinä yksi kuolema ei elokuvassa saa aikaan mitään tunteita aikaan katsojassa, vaikka leffa yrittääkin epätoivoisesti selitellä, että nyt pitäisi tuntea surua. Se ei vaan toimi, jos hahmo on ehditty tuntea tasan minuutti. Kirjassa sama kuolema oli paljon traagisempi, koska hahmoon oli ehtinyt kiintyä, hänestä tiedettiin paljon enemmän jne.
Toimintakohtaukset oli tehty erittäin sekavan näköisiksi ja vaikka se kuvastaakin kirjan kuvailua kaaoksesta pelikentällä niin leffaa katsoessa heiluva kamera, jossa ei mistään saa mitään selvää toi lähinnä päänsäryn katsojalle.
Lyhykäisyydessään olen kuitenkin erittäin tyytyväinen leffan lopputulokseen. Jos leffasta olisi tehty yli 3h pitkä niin tahti olisi voinut olla paljon tasaisempi ja paljoa olisi voitu parantaa. Hahmoja olisi voitu kehittää, kirjasta olisi voitu tuoda tunnelman kannalta tärkeitä yksityiskohtia mukaan leffaan paljon enemmän yms. Nälkäpeli on kuitenkin ihan katsottava leffa, mutta jos aihepiiri kiinnostaa niin suosittelen ennemmin lukemaan kirjan ainakin näin aluksi.
Rekisteröitynyt 04.09.2011
30.03.2012 klo 23.30
Leffa oli mielestäni ihan hyvin onnistunut tekele, vaikka siinä on monia moittimisen kohtia.
Kirjat lukeneena tietysti automaattisesti vertailee leffaa ja kirjaa keskenään eikä se tässä tapauksessa ole edes pahasta, kun leffa on pysynyt näinkin ihailtavan lähellä alkuperäismateriaalia.
Elokuvan tunnelma on erittäin kiirehdityn oloinen eikä monia seikkoja selitellä katsojalle ollenkaan puhuun ottamattakaan hahmojen kehittämisestä. Kirjassa nämä ongelmat loistavat poissaolollaan ja leffa olisikin ollut paljon eheämpi kokonaisuus, jos hahmoille olisi annettu paljon enemmän aikaa kertoa itsestään. Esimerkkinä yksi kuolema ei elokuvassa saa aikaan mitään tunteita aikaan katsojassa, vaikka leffa yrittääkin epätoivoisesti selitellä, että nyt pitäisi tuntea surua. Se ei vaan toimi, jos hahmo on ehditty tuntea tasan minuutti. Kirjassa sama kuolema oli paljon traagisempi, koska hahmoon oli ehtinyt kiintyä, hänestä tiedettiin paljon enemmän jne.
Toimintakohtaukset oli tehty erittäin sekavan näköisiksi ja vaikka se kuvastaakin kirjan kuvailua kaaoksesta pelikentällä niin leffaa katsoessa heiluva kamera, jossa ei mistään saa mitään selvää toi lähinnä päänsäryn katsojalle.
Lyhykäisyydessään olen kuitenkin erittäin tyytyväinen leffan lopputulokseen. Jos leffasta olisi tehty yli 3h pitkä niin tahti olisi voinut olla paljon tasaisempi ja paljoa olisi voitu parantaa. Hahmoja olisi voitu kehittää, kirjasta olisi voitu tuoda tunnelman kannalta tärkeitä yksityiskohtia mukaan leffaan paljon enemmän yms. Nälkäpeli on kuitenkin ihan katsottava leffa, mutta jos aihepiiri kiinnostaa niin suosittelen ennemmin lukemaan kirjan ainakin näin aluksi.
Eihän se nyt ole mitenkään vertailukelpoista. Aihepiirin pitää kiinnostaa ihan hemmetisti, että jaksaisi kirjaan perehtyä. Kirjan lukeminen kestää kumminkin noin kymmenkertaisen ajan leffan katsomiseen verrattuna. Nim,enomaan elokuvan katsominen on se kevyt ratkaisu ja sitten jos välttämättä haluaa, niin lukee kirjakin.
02.04.2012 klo 19.06
Tuo on se elokuvan huonontava tekijä. Loppua kohden alkoi nukuttamaan ja lopulta se väkivalta oli aika minimaalista. Jokseenkin tuli sellainen olo välillä ettei mitään kilpailua elämästä olisikaan. Kummasti myös kilpailijat voidaan jakaa kolmeen porukkaan. He jotka tappavat nauraen, toiset jotka välttelevät tappamista ja kolmannet jotka saavat vain kuolla. Jonkinlaista poliittista sanomaa löytyy, mutta sekin sivuutetaan lopulta.
Pidin kuitenkin millainen rooli pääosasta oli kirjoitettu. Tasapainoinen eikä kauhean kliseinen tuota rakkaustarinaa lukuunottamatta.
26.04.2012 klo 10.18
Elokuva jakaantuu karkeasti kahteen eri vaiheeseen. Aika ennen pelin alkua ja itse peli. Ensimmäinen vaihe on liian pitkä ja painopisteen olisi pitänyt olla mielestäni itse pelissä.
Elokuvan K12 ikäraja tekee toiminnasta laimeaa. Väkivaltaa ei kuvata käytännössä lainkaan. Myös päähenkilön Katnissin suhdetta saman sektorin poikaan Peetaan olisi voitu värittää seksuaalisemmaksi ja intensiivisemmäksi. Nyt elokuva on selvästi suunnattu lapsille. Väkivallan puute aiheuttaa sen, ettei elokuvassa pääse syntymään inhokkeja, joiden toivoisi kuolevan.
Elokuvan henkilöhahmot jäävät puolittain tehdyiksi. Ainoa johon syvennytään on Katniss ja Peeta. Muut kilpailijat ovat lähinnä tuntemattomia kasvoja, joiden kuolema ei herätä katsojassa mitään ajatuksia.
Juonellisesti heikosti rakennettua oli myös päähenkilö Katnissin tunteet. Näytteleekö hän rakkautta, onko se aitoa vai jotain siltä väliltä. Katsojan oman silmän varaan asian saa kyllä mielestäni laskea, mutta tuon kysymyksen herättelemiseksi tarvittaisiin enemmän juonen rakentamista kysymyksen ympärille. Nyt asia ei saanut paljoa painoarvoa.
Kaikenkaikkiaan elokuva Nälkäpeli on ihan katsottava pätkä, mutta siihen se sitten jääkin. Mitään suurta elokuva ei onnistunut herättämään, ei hyvässä eikä pahassa.
Pisteet 2,5 / 5
Kirjoita kommentti