Perkeles. Härmä ompi komia elokuva, jossa on kelopo näätteli... näyttelijöitä. Tarinoista tekijät tietävät sen minkä minä murteista. 1800-luvulla Pohjanmaalla ratkottiin ongelmia puukolla. Perheen vanhin poika tapasi periä maat ja muut jäädä tyhjän päälle. Se haiskahtaa ongelmalta. Härmä kertoo kahdesta ison talon antista. Toisella veljeksellä on parta ja pahat aikeet. Toinen tahtoo vain naida tyttelin, joten hän on sankari, kunnes elokuva hartiavoimin töitä tehtyään toisin todistaa. Kelpo elokuvan ainekset ovat kasassa kyllä, mutta tarinaa ei riitä kuin puoleksi tunniksi.

Saarnaan taas tarinankerronnan alkeista suomalaisen elokuvan arvostelussa. Jos lukija on turhautunut, minä olen turhautuneempi. Se on tarina, kun kaksi tahoa kamppailee. Helppo tapa kertoa tarina on seuraava. Ensin riitaannutaan. Sitten tilanne pahenee: kenties vanhoja kaivellaan esiin, kenties osapuolet tekevät tuhmuuksia. Lopulta tilanne on niin tulehtunut, että jotakin tai kaikki laitetaan peliin viimeisessä kohtaamisessa. Tapaa noudattaen on mahdollista tehdä kliseinen eli klassinen laatuelokuva. Tässä kun onnistutaan, siihen sivuun voi sitten kehitellä vaikka sanomaa.

Härmä yrittää tätä sellaisella pienellä erolla, että luvassa on lukuisia epätoivoisia viimeisiä kohtaamisia, jotka eivät johda mihinkään. Härmä muuttuu kertakaikkisen naurettavaksi, kun alkaa olla selvää, että lässähtävien viimeisten kohtaamisten järjestystä voisi vaihtaa. Jo se tilanne, jossa riita syttyy, on niin kohahduttava, että kunnon puukkojunkkarit yrittäisivät heti viiltää. Toinen on sosiopaatti, toinen ei. Miten panoksia voidaan nostaa? No, veljekset alkavat naisesta kisaamaan. Hyvä, paitsi että kelvollisen söpönä alkanut romanssi ei suinkaan roihahda kiistan varjossa, vaan vähitellen laimentuu merkityksettömäksi, koska kukaan ei tiedä mitä tässä oikein pitäisi tehdä, kaikkein vähiten ohjaaja-kirjoittaja JP Siili.

Kiltimpi veli menettää sädekehänsä. Hän kovistelee viatonta. Hän ruikuttaa. Hänellä ei ole älliä tai muita sankarin ominaisuuksia. Tämä saattaa olla tarkoituksellista, mutta ei mielenkiintoista. Paha veli hokee, että olemme samanlaisia - mutta entäs sitten? Yli kahden tunnin kestostaan elokuva käyttää niin paljon viimeisiin kohtaamisiin, että sisältö jää tasolle, joka saavutetaan heti alussa. Monikin kärsii pahan veljen terrorista. Sankaria tämä ei kiinnosta, paitsi jos kiinnostuminen on keino käynnistää viimeinen kohtaaminen. Vielä puolivälin tienoilla odotin toiveikkaana, että elokuva todella käsittelee kiltin veljen negatiivisia piirteitä, mutta tiesinhän minä, että ei.

Siilin edellinen päämäärätön sekoilu Blackout kertoi miehestä, jolla on naula päässä. Härmä on pohjimmiltaan samanlainen elokuva, mutta tukijoukot tekevät parempaa työtä. Maisemien jylhyyttä ei tarvitse pelkästään kehua, vaan silmä hyväksyy myös persoonallisesti puetut jullit ja lavasteet. Toisinaan joku näyttää kalkkilaivan vallanneelta vampyyriltä mistä lie taiteellisesta ratkaisusta johtuen, mutta kokonaisuutena tämä on kivaa kotimaista kuvastoa.

Erinomaisessa Hiljaisuudessa Lauri Tilkanen todisti olevansa kutkuttava ristiriitaisena hahmona. On elokuvatähden säihkysilmät, on sopivasti nilkin soluja. Hän on kiltimpänä veljenä kiinnostava niin kauan kuin se on hänestä kiinni. Kerrankin oikein käytetty Mikko Leppilampi vastaavasti on vakuuttava ryökäleenä, joka ei ole mikään Daniel Plainview, vaan tyhmä elukka (jota kukaan ei järkipeleissä haasta). Esko Salmisella on arvovaltaa poikien isänä. Eero Milonoff ja Usko Eevertti Luttinen ovat hitusen kömpelöitä mutta varsin siedettäviä vähäisempinä häjyinä. Naiset nalkuttavat ja möllöttävät.

Jos vitsaillaan, Härmä on realistinen elokuva. Realistisesti päämäärätön sarja typeriä tekoja ei rimmaa runoilun ja tunnelmoinnin ja mahtipontisen musiikin kanssa. Epäonnistuneessa laskelmoinnissa kivaa on tahaton huumori, jota alkaa loppua kohden kehittyä piristävissä määrin. Hyvällä omatunnolla tälle ei voi myöntää kahta tähteä, joka allekirjoittaneen asteikolla symboloi katsomiskelpoista elokuvaa. Härmä on suuri pettymys ennakko-odotuksiin ja ennen kaikkea ensimmäisen puolituntisen osuvuuteen nähden.

"Nyt tuli mun mitta täyteen! Hyökkäykseen! Ouh, oi hemmetti, pieleen meni... Nyt kyllä... nyt tuli mun mitta täyteen! Hyökkäykseen! Ouh, ai perkele, aarh... Hyökkäykseen!"

Sanalla hyökkäys viittaan muihinkin kohtaamisiin kuin tappeluihin, mutta tätä on Härmä. Milloinkohan telkkarista tulee taas loistava Häjyt?


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa