Sanin soolokiekko on kuin Aikakoneen uudelleen tuleminen. Maki Kolehmainen ja Vera löytyvät tekijälistalta, joten vanha porukka on hyvin käsillä. Sanin uusi kiekko on pätevää poppista ja Tiktak-tyylistä rokimpaa ilmaisua. Tosin pääpaino on Aikakoneen hyväksi jalostamassa pop-iskussa. Maki hallitsee genrensä suvereenisti. Tosin uusia temppuja voisi kokeilla ihan muodon vuoksi.

Sinkkubiisi Pedon Kynnet tarjoaa yllättävän rouheaa kitaraa, Tiktak on ensimmäinen vertailukohta. Silta palauttaa menon mukavan retroilevaksi poppikseksi, kertosäe ei ole aivan huono. Helmiketju yrittää tekstissä arkista realismia mutta kompuroi omaan näppäryyteensä. Rosettan Kivi hehkuu potkivan kertsin avulla. Jumalat Nuo on kiekon kevyintä antia, leppoisan iskelmällisellä kertsillä ladattu viisu on tasapainoinen ilmestys. Nukkelapsi kertaa jälleen Tiktak-kuvioita. Sanotuksi Sait hehkuttaa mukavasti kitaraa ja paksua syntikkaa.

Pedon Kynnet on varma tapaus. Levylle ei ole joutunut täytebiisejä. Kaikessa toimivuudessaan kiekko on kuitenkin riskitön ja lievästi hengetön. Tyylikäs pop ei herätä suurempia intohimoja. Muutaman biisin kohdalla tulee mieleen Aikakoneen vanha viisu. Sanin ääni on miellyttävän lämmin ja ilmeikäs. Olisi mukava kuunnella Sanilta reippaampaa revitystä. Tosin Aikakoneen ollessa viitekehyksenä, rajumpaa särmää on turha odottaa. Pedon Kynnet on hyvä mutta parempaan olisi varaa.