Allekirjoittanut muistaa kasarihevari OZin erityisesti vuonna 1984 ilmestyneen III Warning -albumin aikaisista promokuvista, joissa bändin keulakuva Ape De Martini pullisteli ketjuihin pukeutuneena vesuri kädessä - bändin ison maailman valloituksesta puhuttiin kovaan ääneen. Nakkilasta alkunsa saaneen orkesterin valloitusretki jäi oikeastaan vain Ruotsiin, parin mielenkiintoa herättäneen albumin jälkeen OZ katosi kuvioista vuosikymmenen vaihtuessa. Uutta tulemista on tehty Burning Leather -albumin avulla, jossa on mukana viiden klassikkosiivun lisäksi kuusi uutta rykäisyä.

Orkesterissa soittaa edelleen kaksi alkuperäistä OZ-miestä (johtotähti Ape De Martini ja rumpali Mark Ruffneck), tosin basisti Jay C. Blade on ollut mukana toisesta albumista lähtien. Tuoreen Burning Leather -rieskan osalta soittomiehinä kuullaan myös Markku Petanderia ja Costello Hautamäkeä. Keikoilla kitaraan tarttuvat nuoremman polven ruotsalaisnimet.

Ape De Martinin ääni on Burning Leatherin kantavia voimia, miehen äänessä kaikuu kasariheavyn pitkä oppimäärä ja vokalisointi on kautta linjan onnistunutta. Samaa ei voi sanoa lyriikoista, jotka varsinkin vanhemman materiaalin suhteen ovat harvinaisen kankeaa sanakirjatapailua. Yleinen tekemisen meininki on kuitenkin mukavan rentoa mutta sopivassa määrin pullistelevaa ja...iloista. Kasariheavy on iloinen asia.

Burning Leather -albumin pienoinen yllätys on tosiseikka, että tuoreet viisut toimivat kiitettävästi. Albumin avaava Dominator on U.D.O.-henkisyydessään kiekon parhaita sivalluksia. Searchlights vaikuttaa vahvasti parin ensimmäisen levyn aikaiselta Iron Maidenilta. Albumin nimibiisi jää kertosäkeen osalta hieman hampaattomaksi. Parasta tutinaa aiheuttavat energisen uhoava Third warning, Fire in the Brain -kiekon perinnetietoinen nimibiisi sekä samaisen kiekon räväkkä Gambler. Tosin Gambler on Enter stadium -viisun ohella kipeää tekevä esimerkki tekstien finnengelskan laimeudesta. Enter stadium on myös kokonaisuudessaan lentokyvytön kalkkuna ja levyn ainoa ohilaukaus.

Levynkannen tarrassa OZ-orkesteria suositellaan Judas Priestin ja Saxonin faneille - let the leather burn! OZ on tyylipuhdas kasariheavyn perinneorkesteri. Kokoonpanon viisumateriaali on kuitenkin ennemminkin hyvää keskitasoa kuin klassikkoleiman ansaitsevaa hehkutusta. Albumi kuulostaa juuri siltä kuin pitääkin mutta mitä levystä irtoaa nuoremman polven faneille. Burning Leather on "ihan ok" mutta se ei vielä riitä maailmanvalloitukseen. Se on pienestä kiinni - kuten oli jo 80-luvulla!