Rocky III lisäsi reseptiin show-räiskettä. Rocky IV yhdisteli musavideoita, sci-fiä ja propagandaa. Syystäkin leffat ovat kulttimaineessa. Niin olisi myös Rocky V, mikäli lankomiehelleen robotin lahjoittanut Rocky olisi ostanut yhden itselleenkin. Aivovamman saatuaan Rocky olisi voinut tuunata robotista seuraajansa, hoitaen samalla suhdetta poikaansa. Real Steel on hyvin pitkälti tuo elokuva.

Valitettavasti epävirallisella jatko-osalla ei ole valmista sielua. Hugh Jackman rutistaa naamaa parhaansa mukaan entisenä nyrkkeilijänä, mutta emme ole nähneet ukkoa kehässä, joten hän on vain uhkapelillä elämänsä pilannut pummi näätä, jolla on suuret puheet, kunnes hän kehittyy ihmisenä perus-Jackmaniksi. Hahmot, tarina ja toteutus huomioiden Real Steel on urheiludraamaversio Transformers-saagasta. Jos otat yhden mietteistäni vakavasti, ota tuo. Sanoin "saagasta" enkä "saastasta", jotta kunkin päässä syttyisi henkilökohtainen ennakko-odotus.

Lähitulevaisuudessa Hewlett-Packard valmistaa futuristisia lasimaisia näyttöjä. Eläinrääkkäys kuten sonnin murjominen nyrkkeilevällä robotilla on sallittua. Robottiurheilussa pyörivä hynä on tehnyt muista kamppailulajeista historiaa. Ex-nyrkkeilijä Charlie koettaa pärjätä robopiireissä romuillaan. Pölvästi on kaikille velkaa. Asenne elämään muuttuu, kun 11-vuotias poika saapuu kuvioihin. Poju on käsikirjoittajan inkarnaatio. Kakara on röyhkeä asennevikainen ääliö kuten isänsä, paitsi että kaikki mitä hän tekee, on oikein. Kun poika näkee kaatopaikalla robotin käden, hän tietää jo elokuvan loppuratkaisun. Kyseinen romu on sparrausrobotti, eli Rocky-robotti, jonka kalloa ei halkaisisi edes venäläinen He-Man.

Shawn Levy on niitä ruoskittuja tyyriiden roskafilmien ohjaajia, jotka tietävät mitä tehosteilla tehdä. Robo-ottelut ovat paikoin tyylikkäitä kun niihin saadaan taktikoinnin tuntua. Ja heti perään sietämätön pentu rääkyy taas. Kun poika sanoo isälle "ei oteta riskejä", poika on oikeassa. Kun isä sanoo pojalle "ei oteta riskejä", poika ottaa ja menestyy. Riskit ovat yhtä suuria. Tähän ei kätkeydy sanomaa. Poika yksinkertaisesti on messias.

Säälikäämme poikaa, joka on juuri menettänyt mutsinsa? Pah! Hänen rikas tätinsä haluaa adoptoida hänet. Hän on rikas ja hemmoteltu pikku piru. Hän viettää aikaa isänsä luona, koska, öh, niin se menee. Kohtaus, jossa tädin mies ja Charlie sopivat järjestelyistä, on ensimmäinen lukuisista "kätevistä käänteistä", jotka potkaisevat elokuvan rappusia alas siihen ilmansuuntaan, johon Screenwriting for Dummies käskee sen mennä. Ennen kutakin ottelua jokin aina paljastaa ratkaisun. Mitäpä luulet, häviääkö sparrausrobotti ottelun ensimmäisessä erässä, jos poika erikoissäännön vuoksi menettää sen, jos niin käy? Vikaa on Levyssä ja lapsinäyttelijässä, mutta eniten raippaa kerjää kirjoittaja.

Aggressiivinen tyyli kenties pukisi elokuvaa, jos perusasiat pelittäisivät. Rock ja rap pauhaavat, mohawk-punkkari uhoaa, yleisö karjuu ja kiljuu hulluuttaan. Isän, pojan ja epäpyhän möykän ja läpinäkyvän laskelmoinnin kiristettyäni hermojani, mieleni suorastaan lepäsi haltiamaisessa Evangeline Lillyssä, joka näyttelee Charlien kollegaa ja tyttöystävää rauhallisissa kohtauksissa. Lillyn tehtävä on tylyttää ja neuvoa Charlieta, jos poika ei ehdi. Real Steel ei ole isänpäiväelokuva.

Sarjakuvamaisuudesta huolimatta pätkä ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Se jakso Simpsoneista, jossa Homer pukeutuu taistelurobotiksi sääntöjen vastaisesti ollakseen mieliksi Bartille, on Real Steeliä hauskempi, jännittävämpi ja liikuttavampi. Vailla vastaavaa oikeaa juonenkäännettä Real Steel ei ole mitään erikoista.


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa